Lampaaksi ruvenneet

Lampaaksi ruvenneet

Tanja Karpelasta on kirjoitettu blogilandiassakin. Nyt Kimi Räikkönen on liittynyt median moittijoihin. Kimin mukaan Suomessa kirjoitetaan "paskajuttuja" aina, kun "ottaa yhdet".

Muinainen työtoverini käytti sanontaa "Kun on lampaaksi ruvennut, ei kannata määkiä, kun teurastetaan."


Elämää Irakissa

Eine Al-Sadoonin kirja "Elämäni Irakissa" on maanläheinen kuvaus Irakin kahdesta sodasta päiväkirjan muodossa. Eine on se nainen, jota kahteen kertaan haastateltiinkin viimeisimmän Irakin sodan aikana. Hän on naimisissa irakilaisen kanssa ja heillä on kolme lasta. Einen kirja kertoo arkipäivästä, kun suuret mellastavat. Ruoasta, kuumasta vedestä, lasten koulukirjoista. Hän tuo myös päivä päivältä esiin irakilaisten omat näkemykset, usein miehensä Nimmerin suulla.

Eniten pidän yksinkertaisesta avioliiton kuvauksesta. Huolimatta kulttuuri- ja uskontoeroista Nimmer ja Eine elävät hyvin tavallista elämää. Jopa heidän riitansa tuovat mieleeni minun ja mieheni keskustelut, vaikka meidän perheessä ei vielä ole ruvettu syyttämään paksusuolta:

"Illalla Nimmer tuli suihkusta, istuutui olohuoneen sohvalle ja aloitti:
- Luulen, että emme mene Bagdadiin...
- Mitä, emmekö mene Bagdadiin, keskeytin hänet vain hieman tavallista kovemmalla äänellä ja riita oli valmis.
- Taas sinä teit sen, hän sanoi. - Sinä et kuuntele loppuun, mitä aion sanoa, vaan aina keskeytät. Etkö tiedä, että se aiheuttaa kipua paksusuolessani? hän osoitti sormellaan jonnekin umpisuolen paikkeille. - Sinä tapat minut vielä tuolla ainaisella keskeyttämisellä."

Puut, kaikki heidän vihreytensä

Puut, kaikki heidän vihreytensä



Suomalaisissa kansanrunoissa kaadetaan puita, ei istuteta. Väinämöinen sentään säästää yhden puun "kokolle istumasijaksi". Kari Tarkiainen on kertonut kirjassaan "Januksen kahdet kasvot", että Virossa Laiusen pitäjässä on iso, vanha lehmus, jonka sanotaan olevan Kaarle XII:n istuttama. Kaarle vietti Laiusessa aikaa 18-vuotiaana, kävi lumisotaa ja harrasti muita poikamaisuuksia, niin kuningas kuin olikin. Ennen lähtöään hän vielä istutti kolme lehmusta, joista yksi siis olisi vielä jäljellä.

Tarkiainen jatkaa, että Viro on täynnä kansantarinoita Kaarle XII:n puista. Viron kansanrunousarkistot tuntevat 65 Kaarlen istuttamaksi väitettyä puuta tai jopa keppiä, jotka juurtuivat ja viheriöivät. Ei siinä kaikki: Siperiassa asti tunnetaan taruja, joissa Ruotsin kuningas istuttaa puita. Siperiassa hän vain istuttaa ne ylösalaisin shamaaniperinteen mukaan. Kuoleman valtakunnassa kun kaikki on nurinpäin.

Amerikkalaisilla on oma kansanperinteensä, Johnny Omenansiemen. Ray Bradburyllä on "Marsin aikakirjoissa" tarina nuorukaisesta, joka kulkee halki Marsin ja kylvää siemeniä. Hän on tullut siirtolaiseksi, mutta ei pysty hengittämään hapetonta ilmaa. Hän muistaa Johnny Omenansiementä ja alkaa kylvää siemeniä, vaikka hänelle kerrotaan, että hänen toimintansa on turhaa ja typerää. Yhtenä aamuna hän nousee leirinuotionsa äärestä, ja kaikki puut ovat yön aikana kasvaneet isoiksi. Puhdasta, raikasta happea tulvii ohueen ilmaan.

"Herra Benjamin Driscoll veti sisäänsä syvän henkäyksen raikasta ilmaa ja pyörtyi.
Ennen kuin hän uudelleen heräsi, oli viisituhatta uutta puuta kohottanut latvansa kohti keltaista aurinkoa."

Miksi meillä Suomessa vain kuljetaan kirves vyöllä kaatamassa isoja tammia? Miksi ei tällaisia vihreitä perinteitä?


Uskomatonta toimintaa

Tämänpäiväisessä Dr.Phil-ohjelmassa pariskunta riiteli sisustuksesta. Vaimo oli sisustanut koko talon "toscanalaistyyliin", koska hän halusi, että ihmiset ihailevat sisustusta. Mies halusi säilyttää olohuoneessa lempituolinsa ja -maalauksensa. Mitä tekikään Phil? Hankki salaa sisustajan, joka pisti yllätyksenä olohuoneen uusiksi mukaan lukien miehen tuolit ja taulut. Tuoli sentään säästettiin autotalliin ja miehelle hankittiin uusi samantapainen. Molemmat puolisot väittivät olevansa onnellisia.

Amerikkalaisilla on aivan eri käsitys yksityisyydestä kuin meillä Pohjolassa. Auta armias, jos joku tuppautuisi minun kotiini kalustamaan sitä oman päänsä mukaan! Muusinuijasta tulisi! Jo puuttuminen miehen omaan pyhään tuoliin (tai vaimon yhtä hyvin) on riittävä avioeron syy, ja kun sen vielä tekee ventovieras! Järkyttävää!

Kaupungissa kukkii omenapuu

Tampereen rautatieaseman edustaa somistaa pari omenapuuta. Vähän näivettyneitä ne ovat keskellä tupakantumppeja ja hampurilaispapereita, mutta kun ne kukkivat, ne tuovat kevään kaupunkiin.

Totuuden kertominen

Päivän sitaatti

Minulla ei ole mitään totuuden kertomista vastaan, kunhan kukaan ei kuule sitä.
- Roy Jacobsen: Rajat

Totuus vihreästä huoneesta

Komsomolskaya Pravda haastatteli presidentti Putinia. Keskustelu sivusi Georgian tilannetta ja muuta vakavaa, mutta sitten haastattelija toi julki erityisen huolenaiheensa:

"Vladimir Vladimirovich, I have a serious question. I want to ask about aliens. Ever since we have had presidents in this country, there's been a legend that every time a new head of state is elected, he is told a terrifying secret, that aliens visit the Earth. It's said that U.S. presidents are taken to a special green room, where the frozen bodies of aliens are kept to show him that we are not the only life form in the universe. Has anyone ever told you such secrets?"

"Hm, a green room? I see. I want to point out that I do not consume strong drinks. When I was in the United States, the U.S. president did not show me any green rooms. They say that he stopped drinking a long time ago. I assure you, no one has told me such secrets - there is no such topic on the presidential level."

Kääntäkää uusi lehti

Kääntäkää uusi lehti elämässä

Meidän uljas pääministerimme Matti Vanhanen on todella paneutunut hankkimaan ystäviä presidentinvaalikampanjalleen. Eilisissä uutisissa hän otti kantaa viimeaikaiseen tehtaiden lopetus- ja irtisanomisaaltoon.

Hän sanoi, että irtisanottujen, jotka ovat terveitä ja työikäisiä, on käännettävä uusi lehti elämässään. Mikä erinomainen ratkaisu. Leafin, Perloksen ja Wärtsilän - puhumattakaan muista - työntekijöiden ongelmat on ratkaistu. Kyseessä on pelkkä irtisanottujen asennevamma, joka korjaantuu, kunhan he muuttavat ajatusmaailmaansa. Tämän jälkeen Vanhanen voi huokaista ja mennä ratkomaan todella vaikeita ja tärkeitä ongelmia, kuten... kuten... no, kai hän jotakin keksii.


Washington Post

Suomalaisten tekninen ja koulutuksellinen etumatka on saanut Washington Post -lehden lähettämään kaksi toimittajaa Suomea kiertämään. He pitävät lehdessä päiväkirjaa maamme ominaispiirteistä. Päiväkirjaa saa myös kommentoida. Kommentit muodostavat oman, mielenkiintoisen lisänsä kuvauksiin. Kommentoijien joukosta tunnistin myös blogiystävämme Philin.


Päivän sitaatti

Three of four crinolined ladies can practically fill a modest drawing-room, and even the 'neat parloudmaid' covers more floor than a couple of plump men. But certainly one can detect signs of an increased freedom from household tasks in the fact that there are plenty of homes where the mistress, once fully rigged, can hardly squeeze her preposterous flounces down the kitchen stairs.
- Kellow Chesney: The Victorian Underworld

Kengurut ja pingviinit

Kengurut ja pingviinit


Turisteja

Tampereella on saatu näköhavaintoja kenguruista, asiantuntijan mukaan mahdollisesti punaniskawallabeista. Jopa kahdessa eri paikassa. Koskahan Suomeen kotiutuvat muutkin eksoottiset eläimet, kuten kuvassa esiintyvä turistiseurue?


Colgate-mainos

Minusta mainoksen "Eeva Aminoff, kotiäiti" olisi huomattavasti vakuuttavampi, jos hänet näytettäisiin tiskaamassa lapsi housunpuntissa roikkuen.


Päivän sitaatti

Häitä vietettiin metsässä, ja ihmiset palvoivat samaan aikaan pyhiä miehiä ja puita. "Elävät metsässä, rukoilevat kantoa, käyvät vihillä kuusen ympärillä ja kuuntelevat pirujen laulua.", tällä tavalla luonnehdittiin Volgan takamaiden ihmisten elämää.
- Edvard Radzinski: Rasputin

Surullista

Surullista

Olen kadottanut elämäni aikana kaikki sukulaiseni. Jotkut ovat häipyneet lapsuuteni jälkeen teille tietymättömille. Joistakin on erkaannuttu molemminpuolisella sopimuksella. Jotkut (rakkaimmat) on haudattu. Tätä elämä tekee.

Eräs, josta tunnen outoa vastuuta, mutta joka on kadonnut läheisyydestäni, on erakkomainen serkkuni. Hän asui vuosikausia samassa kaupunginosassa. Kävin aina välillä häntä katsomassa, ja hän ilahtui joka kerran. Joskus hän pöllähti sisään ja kertoi tulleensa syntymäpäivilleni. Kun varovasti sanoin, että minulla ei nyt juuri ole syntymäpäivää, hän sanoi: "Minä tulen silloin kun haluan, en jonakin tiettynä päivänä." Sitten piti mennä ja imrovisoida syntymäpäivät.

Viitisen vuotta sitten hän sai päähänsä mennä ja rakentaa talon Keuruulle. Sen jälkeen kadotin yhteyden. Näin talon piirustuksetkin, mutta koska en ole koskaan Keuruulla käynyt, talon sijainti on arvoitus. Hän jopa kehotti tulemaan käymään. Mihin? Hänellä on vielä kännykkä, soitan joskus. Se on aina pois päältä.

Kun luin "Maalaisen" blogista, että hän on Keuruulta, kysyin tunteeko. Ei tuntenut. En oikein voi ajaa ihmistä takaa maistraatin voimin, koska en kuitenkaan voi rynnätä vieraalle paikkakunnalle hakemaan outoa taloa, jossa ehkä ei olekaan ketään. Vastuuta tunnen, mutta ei ole mitään, mihin sen kohdistaisi.

Surullista silti.

Joka päivä oppii uutta

Joka päivä oppii jotakin uutta

Tänään opin, että 1) talouspaperi on saksaksi "küchentücher" ja 2) se on Lidlissä kalliimpaa kuin VapaaValinnassa. Kaikki muu on Lidlissä halvempaa.


Päivän sitaatti

Jos mielikuvitus ja todellisuus sattumalta yhtyvät, syy on mielestäni todellisuuden.

- Andrea Camilleri: Eväsvoro

Näköala huoneeni ikkunasta

Näköala huoneeni ikkunasta


Maisemani

Vastaus muinaiseen meemiin: tässä on näköļala makuuhuoneen ikkunasta. Homman pitäisi selvitä lokakuun loppuun mennessä.

Fred Vargas

Fred Vargas

Fred Vargas on uusi tuttavuus dekkarialalla. Häneltä on suomennettu kolme kirjaa: "Pystyyn, kuolleet!", "Ei takkaa, ei tupaa" ja "Painu tiehesi ja pysy poissa". Kahdessa ensimmäisessä keskitytään epätavalliseen yhteisöön. Kolme historian opiskelijaa muuttaa ränsistyneeseen taloon, jossa esihistorian tutkia asuttaa pohjakerrosta, keskiajan tutkija keksikerroksen ja ensimmäisen maailmansodan asiantuntija kolmannen kerroksen. Väärinkäytösten vuoksi potkut saanut rikostarkastaja, erään pojan kummisetä, muuttaa ullakolle. "Pystyyn, kuolleet!" alkaa puusta, joka ilmestyy yhtenä yönä nurmikolle. "Ei takkaa, ei tupaa" -kirjassa rikoskomisarion tuttava, Pariisin vanhin ilotyttö haluaa apua kasvattipoikansa ongelmiin. "Painu tiehesi ja pysy poissa" -kirjassa tarkastaja Jean-Baptiste Adamsberg tutkii murhajuttua, johon liittyy kirppuja ja musta surma. Tässä historiantutkijat toimivat vain taustavoimina.

Kirjojen viehätys ei niinkään ole rikostapauksissa, vaan henkilöļiden persoonallisuuksissa. Jokainen sivuhenkilökin on elävä ja perin pariisilainen - ei ole mahdollista mistään muualta löytää tällaista ihmiskokoelmaa. Esimerkiksi sopii Joss LeGuern, bretagnelainen troolarikalastaja, joka on päätynyt Pariisiin lukemaan ilmoituksia ääneen - eräänlainen Keltaisen Pörssin maalaisversio. Joss tapaa jutella isoisänsä isoisän kanssa. Pappa hänelle huutajan työtä ehdottikin.

Fred Vargas on ilmeisesti kirjoittanutAdamsbergistä aikaisemminkin. Kirjassa mainitaan Adamsbergin rakastettu Camille, jonka sanotaan olevan kuningatar Mathilden tytä¤r. Ja että kuningatar Mathilde meni mereen. Tästäkin olisi hyvä lukea, mutta kun en, pahus soikoon, osaa ranskaa. Toivottavasti sarjan suosio jatkuu. Tuttu antikvariaatin pitäjä sanoi, että kirjoja kysytään kovasti. Ammattilaisen lausunto.

- Merkillistä, että vanhemmat ovat antaneet hänelle nimeksi Violette.

- Kuulkaa, komisario, vauvat eivät ole sillä tavalla lihavia, ei niistä voi arvata tuleeko niistä isona joka maastoon sopivia hyökkäysvaunuja.

- Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa

Päivän sitaatti

Timantti vasemmassa kädessä suojaa kaikelta pahalta.
- Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa

Tästä se lähti

Tästä se lähti



Tästä kohtaa männystä elämäni valo veisti kaarnalaivan papan taltalla ja mummun suttunuijalla. Jälki näkyy vielä 50 vuotta myöheminkin, vaikka jäljet pepusta ja koko kesämökki ovat kauan sitten kadonneet. Muistojen puista keskusteltiin Kirjailijan häiriöklinikalla.

Kiltteydestä ja herkkyydestä

Kiltteydestä ja herkkyydestä

Kävin mieheni kanssa maailmanpoliittista keskustelua. Aiheena oli Guantanamon vankien Koraanien kohtelu. Ensin Newsweek kertoi, että Koraaneja oli häpäisty viemällä niitä mm. käymälään. Sitten puhkesivat mellakat. 15 ihmistä kuoli. Newsweek peruutti uutisensa. TV:n mukaan islamilainen maailma kieltäytyi uskomasta peruutusta. Nyt Kansainvälinen Punainen Risti kertoo, että Guantanamon vangit olivat vuosina 2002-2003 valitttaneet Koraanien häpäisevästä kohtelusta. Sellien tarkastajat olivat heitelleet kirjoja lattialle ja astuneet niiden päälle. Punainen Risti otti asian esiin ja heidän tietojensa mukaan tällaista ei ole tapahtunut vuoden 2003 jälkeen.

Mieheni on sitä mieltä, että vankiloissa Suomessakin sellitarkastuksissa Raamatut väliin lentävät seinään että viuhuu - hänellä on kuulemusperäistä tietoa asiasta. Hänen mielestään olen kiltti ja herkkä, kun valitan asiasta. Minä taas väitän, että olen yksinkertaisesti poliittinen realisti. Jos Yhdysvallat haluaa rauhoittaa Irakin ja Afganistanin, tällaista uskonnon loukkaamista ei pidä tapahtua. Tai siis ei olisi pitänyt. Äärimmäisen ylimielistä ja lyhytnäköistä. Joku kertoo joskus kuitenkin, ellei kaikkia todistajia kuopata kolmen metrin syvyyteen. Kun ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, joille uskonto on tärkeä, sen huomioon ottaminen on realiteetti, ei kiltteyttä ja herkkyyttä. Mitkä eivät ole pahoja asioita nekään.

No, Amerikassa arvot ovat joka tapauksessa erilaiset kuin Euroopassa. Täällä ei naisvankeja panna synnyttämään käsiraudoissa ja aseistettu vartija huoneessa. Siellä pannaan. Täällä ei 14-vuotiasta panna koulussa jälki-istuntoon, koska hän halaa poikaystäväänsä tai kävelee käsi kädessä. Siellä pannaan.


Päivän sitaatti

Ihminen pystyy ennustamaan pyrstötähtien liikkeet, viiden vuorokauden sään, mannerlaattojen siirtymiset ja Hannu Aravirran seuraavat sanomiset. Mutta yhtä asiaa ihminen ei pysty ikinä ennustamaan - ottaako Hämeenkadulla jalkakäytävällä asteleva tamperelainen mies seuraavan sivuaskeleen oikealle vai vasemmalle.
- Matti Kuusela, Aamulehti

Käyttäytymiskoe

"Animal Planet" -kanavalla pyörii tällä hetkellä neljä eläinpoliisi-sarjaa - Miami, Houston, Denver ja New York. Kaikissa huostaan otetut koira pannaan käyttäytymiskokeeseen ja niiden perusteella ratkaistaan, voiko ne antaa lemmikeiksi vai lopetetaanko ne. Kokeessa annetaan ruokaa ja siirretään keinokädellä kippo pois, esitetään uhkaavaa koiran yläpuolella ja tuodaan toinen koira huoneeseen.

Mitähän koira ajattelisi, jos se tietäisi, että tämä kymmenminuuttinen on elämän ja kuoleman hetki? Entä jos ihmisille tehtäisiin sama?

Sorsia kaikkialla

Sorsia kaikkialla

Helsingin Töölössä sorsapari singahti keittiön ikkunasta sisään. Eloisa kuvaus Helsingin Sanomissa alkaa urossorsan pamahtaessa aamiaispöytään ja lehteälukevan miehen sanomalehdelle, jatkuu railakkaasti, kun naarassorsa "heitti muutaman voltin ilmassa ja mäjähti pöytätasolle keittiön takaosaan".

Edelleen tarina jatkuu urossosrsan rääkäisyllä ja paolla. Naarassorsa tepasteli eteiseen ja nyykähti parvekkeen ikkunaa vasten.

Tunnistan sorsien hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Erkko Larjon oman kertojanäänen tästä havainnollisesta kuvauksesta. Eläviä kielikuvia, havainnollisia verbejä.

Toinen sorsallinen tarina löytyi urheilusivulta. Sorsa liittyi tahtomattaan TPS:n puolustusketjuun, kun maaliin tähdätty jalkapallo osui lentävään lintuun. Tajuton sorsa kannettiin kentältä, mutta toipui myöhemmin.

Näin keväisin sorsat ovat usein uutisissa, mutta tavallisesti ne vain pesivät outoihin paikkoihin, eivät singahtele ympäriinsä. Tampereella sorsa (mahdollisesti sama) on eri vuosina pesinyt Tullintorilla, johon läheisen mainostoimiston väki järjesti vuorovartioinnin pesän rauhaa suojaamaan; Aseman Tunnelin päässä olevan ravintolan terassilla; ja Poliisitalon kukkalaatikossa, jolloin poikasten kuoriuduttua sorsueella oli poliisivartio, kun he taapersivat kohti lähintä järveä.



Päivän sitaatti

Ei ole koskaan huono ajatus lähteä vähän kiertelemään sen jälkeen kun on kokenut kovia.
- Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa

Apatiaa

Apatia (kuvannut Mette Söderman)

Päivän sitaatti

Hampaat ovat kuin ystävät: hyvinä päivinä niille ei uhrata tarpeeksi aikaa, mutta niiden menettäminen koskee.
- Hammashoidon perinne

Seelie Court

Kirjoja hyllystäni ja myös kirjastosta (onneksi en omista Holly Blackin kirjaa)

Haltiasanastossa tunnetaan kaksi hovia, Seelie Court ja Unseelie Court, joista ensimmäinen on suurin piirtein "hyvä" ja toinen ehdottomasti paha.

Emma Bullin kirja "War for Oaks", josta suuresti pidän, kuvaa näiden kahden hovin välistä sotaa. Haltiakuningatar, Seelie Courtin valtiatar, ei ole erityisen hyvä henkilö, mutta ylhäinen. Hänen vastustajansa on kuin kuin Goethen Mefisto naispuolisena, taatusti arvokas vastustaja. Kirjassa tarvitaan kuolevainen, koska haltioiden sodissa vain kuolevaisen läsnäolo saa sotivat osapuolet todella kuolemaan. Tehtävään valittua kuolevaista pannaan paimentamaan Puck-hahmo, joka on fantasiakirjallisuuden viehättävimpiä hahmoja (minun mielestäni); oikukas, suututtava, rakastettava. Emma Bull on saanut vaikutteita Shakespearelta.

Holly Black on kirjassaan "Tithe" myös käsitellyt kahta hovia, mutta hän on tehnyt jutusta lähinnä teinityttöromanssin. Tarinan keskus on Kaye, joka on tietämättään vaihdokaslapsi, ja hänen rakastumisensa ritari Roibeniin. Tässä tarinassa pannaan painoa sille, että haltian oikean nimen tietäminen antaa vallan hänen ylitseen. Loputulos on kuitenkin ikävän suttuinen eivätkä sen paremmin kuningattaret kuin ritaritkaan tee vaikutusta. Vaikka kirjassa kuollaan ahkerasti, ei edes kuolemalla tunnu olevan merkitystä.

Pamela Deanin "Tam Lin" ei käsittele haltioiden kahta hovia. Sen sijaan aiheena on myös "Tithessä" esiintyvä sääntö, jonka mukaan haltiahovin on joka seitsemäs vuosi uhrattava kuolevainen paholaiselle. "Tam Lin" on erinomainen yliopistovuosien kuvaus, jonka yllätyskäänne on, että suuri osa professoreista osoittautuu ylhäisiksi haltioiksi ja naisprofessori on itse haltiakuningatar. Koska he ovat kuolemattomia, miksi he eivät välillä huvittelisi kuolevaisten maailmassa vaikkapa opettajan roolissa? Tarina seuraa Tam Lin -balladin käänteitä - runossa Janet pelastaa rakastettunsa paholaiselta tunnistamalla tämän ja vetämällä tämän hevosen selästä, kun haltiat ratsastavat uhrauspaikalle. Merkillisen hyvin fantasia-aines on sovitettu koulumaailmaan.



Sir Frank Dicksee: La Belle Dame Sans Merci

Todella iso ryhmäblogi

Kolmen sadan kuuluisuuden yhteinen blogi Amerikoissa. Arianna Huffington (kuka lieneekin) on perustamassa sellaista. Ja me kuvittelemme tietävämme jotakin ryhmälogeista...

Rosa Meriläinen ja Satu Hassi

Voimanaiset ovat perustamassa liputuspäivää homoille. Perustelu on ihan pitävä: onhan ruotsalaisillakin oma päivä, ja homoja on Suomessa enemmän kuin ruotsalaisia.

Päivän sitaatti

Pelkään harvoin. Alan pelätä vasta sitten kun olen kuollut, niin elämä ei mene pilalle.
- Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa

Kolhimisia

Garry Kasparov mielenosoituksessa ennen Omoneita

Omon-poliisi repi paitaa päältä shakkilegenda Garry Kasparovilta, kun tämä osoitti mieltään Jukos-oikeudenkäynnin johdosta. Suoraan kameroiden edessä vielä. Mahtoivatko lopulta tunnistaa Kasparovin, koska tämä selvisi retuutuksella - vähemmän tunnetut mielenosoittajat raahattiin bussiin, jossa heitä sai hakata perusteellisemmin ja ajan kanssa ilman TV-kameroita.

Suomalaisia kolhii byrokratia

VR on hankkinut 16 kiskobussia Tsekistä vähenevän liikenteen rataosuuksille. Liikenne vähenee edelleenkin - kiskobussien portaat ovat niin korkeat, että vanhukset, lapset, lyhyet, vammaiset ja matkatavaroilla raskautetut eivät pääse kyytiin eivätkä kyydistä pois. Selitys: näin ne on tilattu ja määrätty.

Päivän sitaatti

Hän oli varmaan upein pelkäämäni ihminen
- Vieras Dr.Phil-ohjelmassa

Paraateja

Paraateja

Päivän sitaatti

Älkää koskaan aliarvioiko paraatien vetovoimaa.
- Matti Apunen, Aamulehti

Marjatarjous

Marjatarjous

Olen jo jonkin aikaa tuntenut halua ilmaista itseäni vähän sekalaisemmassakin muodossa kuin blogissani "Mette miettii". Tästä blogista on tarkoitus tulla, kuten sukuni asian ilmaisisi, "kuin hullusuutarin marjatuokkonen". Minulla ei ole vielä aavistustakaan, mitä komponentteja keräilen eikä kunnolla edes, millaisen kokeilevan ulkoasun kehitn. Kasvamme yhdessä, minä ja blogi. Joka tapauksessa silloin tällöin ilmestyy -

Päivän sitaatti

Hän oli runoilija ja oli vuosia sitten kirjoittanut eräässä runossaan, jonka hyvin harva turkkilainen tunsi, että lunta sataa kerran elämässä myöļs unessa.
- Orhan Pamuk: Lumi