Tuntuu helvetin pahalta

Mitä enemmän asiaa miettii, sen helvetin paljon pahemmalta tuntuu.

Nimittäin tänään poliisi piiritti talon, koska yksi naapuri uhkaili poliisia haulikolla. Tuntuu pahalta, koska perhe on ollut hyvää-päivää-tuttu, ja tarkkaavainen ihminen oppii jo siitä arvioimaan naapurinsa. Lisäksi piiritetty mies on tehnyt meille suuren palveluksen. Mahdollisesti pelastanut mieheni hengen. Sattuipa nimittäin joitakin vuosia sitten niin, että mieheni joutui ambulanssin kyytiin. Olin täysin varma, että hän joutuu olemaan sairaalassa ainakin aamuun, joten menin nukkumaan. En siinä hektisessä tilanteessa huomannut, että miespolo vietiin sellaisenaan - eli ilman kännykkää, avaimia ja lompakkoa. Joka tapauksessa uskoin, että menen aamulla kuulemaan, miten menee - kuten niin usein ennenkin.

Kävipä niin, että sairaala suuressa viisaudessaan päätti ulostaa mieheni joskus 2-3 välillä aamuyöstä - ja juuri silloin oli melkoinen pakkanen. Mieheni kärsii paniikkikohtauksista, jota tietenkään sairaala ei huomannut. Hän ryntäsi ulos. Sattuipa paikalle nimetön taksikuski (jota kiittäisin halauksin ja kukkakímpuin puhumattakaan taksimaksusta, jos koskaan hän ilmoittautuisi), joka toi miehen kotiovelle ilman rahaa, mutta siihen matka pysähtyikin. Paitsi, että tarinan alussa mainittu naapuri valvoi ja hyssytti koliikkivauvaansa - ja päästi miehen sisään. Kotiovelta tietenkin sain hänet kotiin asti.

Nyt sitten on tapahtunut jotakin selvittämätöntä, ja naapuri vietiin käsiraudoissa. Tämä on järjelle käsittämätöntä. Hän ei ole sellainen!

Luulen, että tuntuu pahalta todella pitkän aikaa. Tällaisesta ei selviä.