Tuntuu helvetin pahalta

Mitä enemmän asiaa miettii, sen helvetin paljon pahemmalta tuntuu.

Nimittäin tänään poliisi piiritti talon, koska yksi naapuri uhkaili poliisia haulikolla. Tuntuu pahalta, koska perhe on ollut hyvää-päivää-tuttu, ja tarkkaavainen ihminen oppii jo siitä arvioimaan naapurinsa. Lisäksi piiritetty mies on tehnyt meille suuren palveluksen. Mahdollisesti pelastanut mieheni hengen. Sattuipa nimittäin joitakin vuosia sitten niin, että mieheni joutui ambulanssin kyytiin. Olin täysin varma, että hän joutuu olemaan sairaalassa ainakin aamuun, joten menin nukkumaan. En siinä hektisessä tilanteessa huomannut, että miespolo vietiin sellaisenaan - eli ilman kännykkää, avaimia ja lompakkoa. Joka tapauksessa uskoin, että menen aamulla kuulemaan, miten menee - kuten niin usein ennenkin.

Kävipä niin, että sairaala suuressa viisaudessaan päätti ulostaa mieheni joskus 2-3 välillä aamuyöstä - ja juuri silloin oli melkoinen pakkanen. Mieheni kärsii paniikkikohtauksista, jota tietenkään sairaala ei huomannut. Hän ryntäsi ulos. Sattuipa paikalle nimetön taksikuski (jota kiittäisin halauksin ja kukkakímpuin puhumattakaan taksimaksusta, jos koskaan hän ilmoittautuisi), joka toi miehen kotiovelle ilman rahaa, mutta siihen matka pysähtyikin. Paitsi, että tarinan alussa mainittu naapuri valvoi ja hyssytti koliikkivauvaansa - ja päästi miehen sisään. Kotiovelta tietenkin sain hänet kotiin asti.

Nyt sitten on tapahtunut jotakin selvittämätöntä, ja naapuri vietiin käsiraudoissa. Tämä on järjelle käsittämätöntä. Hän ei ole sellainen!

Luulen, että tuntuu pahalta todella pitkän aikaa. Tällaisesta ei selviä.

Aamiainen Darwinin kanssa

Näin siinä käy, kun on liian kiinnostavassa seurassa. Tarkoitus oli keittää teetä ja paahtaa leipää. Luin samalla Darwinin matkaa Beaglella. Olin perin jännittävässä kohdassa, jossa Darwin kartteli intiaanien hyökkäystä Patagoniassa (niin, Darwin ei aina ollut valkopartainen pappa, joka kirjoitti lajien synnystä - oli aika, jolloin hän oli nuori seikkailija, ja Patagoniassakin oli intiaaneja). Leivät paahtuivat, levitin Floraa ja söin - edelleen Darwinin matkassa - otin teemukini ja suunnittelin mennä olohuoneeseen mukavammin nauttimaan teestä ja Darwinista. Kappas, muki oli kevyt. Teelehdet olivat sihdissä, mutta vesi puuttui. Kaadoin pannusta - vesi oli kylmää. Olisi ollut suotavaa panna vesipannu päälle.

Äkkiä kaatamaan kylmä vesi pois, pannu päälle ja uusi odotus. Darwin tapasi juuri kenraali Rosasin, kun lopulta sain teeni ja pääsin olohuoneeseen jatkamaan elämää gauchojen parissa. Intiaanitytöt kenraalin linnoituksessa olivat kauniita. Soh soh, Darwin!

Kuka näitä suunnittelee?

Vaikka mitä minä sitä kyselemään. Tietääkseni Martta-seura. Nimittäin suomalaisten keittiö- ja kylpyhuonevarusteiden mitat. Muistelen ainakin kuulleeni, että normitus tehtiin joskus viime sodan aikaan tai sen jälkeen. Ja sen huomaa. Minä en ole kovin pitkä, mutta kaikkien pesualtaiden ääressä puuhastelu tekee selän kipeäksi viidessä minuutissa. Ne on mitoitettu kääpiöille.

Toisaalta meidän kylpyhuoneeseemme on joku ääpylä asentanut käsisuihkulle myös pystytangon, johon suihkun voisi panna, jos haluaisi nauttia suihkuveron yli sinkoavasta vedestä. Se on nimittäin noin kahden metrin korkeudessa. Ja niin on olosuhteiden pakosta myös pyykkiteline. Mies joutuu todistamaan rakkautensa aina, kun pesen pyykkiä, ja ripustamaan pyykin - minä tarvitsen taloustikkaat. Toinen vaihtoehto on tietenkin jaloilla seisova pyykkiteline, mutta se taas pitää asentaa kylpyammeeseen joka käyttökerralla. Nämä 50-luvun kylpyhuoneet!

No, tulipahan naristua.

Äkkijyrkän kyytöt

No niin, raaka totuus alkaa paljastua. Miina Äkkijyrkkä viis veisaa kyytöistään. Hänelle on tarjottu useitakin tiloja, mutta hän kieltäytyy muuttamasta yhtään etäämmälle Helsingistä. Lehmät ammutaan.

- Varmaan ammutaan lehmät kuoliaaksi, sanoi Äkkijyrkkä IS:lle.

Äkkijyrkkä etsii maatilaa Hanko-Hyvinkää-tien eteläpuolelta. Häntä ei kiehdo maalle muutto.

- Itken ilosta, kun tulen Kehä kolmoselle. Valitettavasti minulle on käynyt kuin monelle muulle maalaiselle, joka helsinkiläistyy, kun asuu Helsingissä. Olisi se vaikea kotiutua takaisin metsään.

Kyytöt voitaisiin Äkkijyrkän mielestä sijoittaa hätätapauksessa jopa teollisuusalueelle.

Niin että vähät harvinaisesta nautarodusta, geeniperinnöstä ja muusta. Äkkijyrkkä ei metsään lähde. Naudoille nappi otsaan.

Kyllästynyt Ballykissangeliin

Koska mies ei enää harrasta lukemista, hän katselee televisiota. Koska hän on tottunut katsomaan tiettynä aikana, meillä katsotaan ohjelmia, jotka tulevat sinä tiettynä aikana.

Joten olen joutunut perehtymään Ballykissangeliin syvemmin kuin olisin välittänyt. Minusta sarja olisi pitänyt lopettaa siihen kohtaan, jossa jännite ateistisen kapakanpitäjän ja katolisen papin välillä katkaistiin nolosti kuolemaan. Nyt tekohengityskin on tekohengityksen tarpeessa; jo kolmas pappi menossa, kaikki vähänkin mielenkiintoiset henkiöt ovat lähtetneet tavalla tai toisella, ja kaupunki vain junnaa paikoillaan.

Luojan kiitos, että ymmärsivät lopettaa tämän tuotantokauden jälkeen. Mutta täytyikö heidän vielä tehdä vernonit eli panna sarjan Brian häviämään täsmälleen samalla tavalla kuin "Sydämen asialla" -sarjan Vernon? Kuka jäljitteli ketä? Joskus sentään ymmärretään poistaa henkilö pamahduksella eikä kitinällä - "Tohtorit"-sarjassa naislääkäri karkasi äitinsä häistä äitinsä sulhasen kanssa punaisella avoautolla. Siinä oli tyyliä.

Rehtorien pulmat

Liittyvätköhän jotenkin yhteen uutinen siitä, että rehtoreilla on yhä vähemmän aikaa perusjohtamiseen ja heitä on yhä vaikeampi saada virkoihin, ja uutinen humalaisten rehtorien mellakoinnista jazztapahtumassa?

Rynnäkköaseiden tarve

Amerikkalaiset ryntäävät uutisen mukaan ostamaan aseita, koska he pelkäävät Barack Obaman hallituksen ajavan rajoituksia läpi. Obama kun suunnitteli rynnäkköaseiden myynnin kieltämistä.

Mihin esikaupunkiasukas tarvitsee rynnäkkökivääriä? Oman sodan aloittamiseen vai?

Myssypulma hoidettu

Lehdessä oli hattukaupan loppuunmyynti-ilmoitus. Suuntasin sinne aamulla, ja nyt on päässä baskerityyppinen mustavalkoinen ilmestys. Huolestuin heti päähineen ostettuani, mutta mies on kehunut sitä siitä asti ja sanoo, että minulla on hyvä maku. En ole varma vieläkään, mutta ainakin se sopii yhteen mustan toppatakin kanssa.

Hattukaupan nuori nirppanokka ilmoitti, että se on sopiva arkilakki. Kysyin, mikä on ei-arkilakki (kyseinen kauppa on erikoistunut lippalakkeihin, myssyihin ja sen sellaiseen, ei mikään hieno modistiliike). Neitokainen ilmoitti, että sellainen, jota käytetään "paremman takin" kanssa. Asia selvä. Hän ei arvosta mustia toppatakkeja.

En vitisinyt kertoa, että minulla on kyllä sellainen parempi päähinekin, mutta en ole viitsinyt vuosiin liikkua hameessa paitsi teatterireissuilla, ja äitini opetti, että pitkien housujen kanssa ei käytetä lierihattua. Näkisittepä sen kesähatun, jota käytä, kun lähden miehen kanssa leningissä hempsaamaan - tai lähdin silloin, kun hänet sai liikkeelle tälleiseen keimailuhommaan. Viimeksi taisi olla Italiassa.

No, nyt on joka tapauksessa mustavalkoinen baskeri.