Surullista

Surullista

Olen kadottanut elämäni aikana kaikki sukulaiseni. Jotkut ovat häipyneet lapsuuteni jälkeen teille tietymättömille. Joistakin on erkaannuttu molemminpuolisella sopimuksella. Jotkut (rakkaimmat) on haudattu. Tätä elämä tekee.

Eräs, josta tunnen outoa vastuuta, mutta joka on kadonnut läheisyydestäni, on erakkomainen serkkuni. Hän asui vuosikausia samassa kaupunginosassa. Kävin aina välillä häntä katsomassa, ja hän ilahtui joka kerran. Joskus hän pöllähti sisään ja kertoi tulleensa syntymäpäivilleni. Kun varovasti sanoin, että minulla ei nyt juuri ole syntymäpäivää, hän sanoi: "Minä tulen silloin kun haluan, en jonakin tiettynä päivänä." Sitten piti mennä ja imrovisoida syntymäpäivät.

Viitisen vuotta sitten hän sai päähänsä mennä ja rakentaa talon Keuruulle. Sen jälkeen kadotin yhteyden. Näin talon piirustuksetkin, mutta koska en ole koskaan Keuruulla käynyt, talon sijainti on arvoitus. Hän jopa kehotti tulemaan käymään. Mihin? Hänellä on vielä kännykkä, soitan joskus. Se on aina pois päältä.

Kun luin "Maalaisen" blogista, että hän on Keuruulta, kysyin tunteeko. Ei tuntenut. En oikein voi ajaa ihmistä takaa maistraatin voimin, koska en kuitenkaan voi rynnätä vieraalle paikkakunnalle hakemaan outoa taloa, jossa ehkä ei olekaan ketään. Vastuuta tunnen, mutta ei ole mitään, mihin sen kohdistaisi.

Surullista silti.