Activia-jugurtti

Nyt, kun kauneustuotteiden mainoksia korjataan, saisivat tehdä jotakin myös muille mainoksille. Minua kiukuttaa erityisesti mainos, jonka mukaan "kolme suomalaista neljästä suosittelee Activia-jugurttia". Tunnen taatusti enemmän kuin neljä suomalaista, eikä yksikään ole koskaan sanonut sanaakaan Activiasta, saati suositellut sitä.

Ritarillinen mies

Miespolo on kissaakin kipeämpi. Ei tahdo jaksaa sängystä nousta. Asiaa pahentaa se, että lääkäri on itse sairastunut, eikä kannata mennä jollekin virolaiselle sijaiselle (ei minulla ole mitään virolaisia vastaan sinänsä, mutta edellinen päätti, ettei ymmärrä resepteistä mitään, hävitti alkuperäiset ja kirjoitti mitä kirjoitti).

Irroittelin rannekelloa, kun mies kuikuili ovesta ja kysyi, mitä minä kelloni kanssa räplään. Sanoin aikovani pestä tukkani. Kellon ranneketju on heittäytynyt hankalaksi, pitäisi viedä kultasepälle, mutta kun ei voi oikein lähteä miehen viereltä. No, meni siitä takaisin sänkyyn.

Kun katsoin kylpyhuoneeseen, oli siirtänyt pyykkilaatikon pois kylpyammeesta. (On vanha talo, pyykkilaatikko ei muualle mahdu.) Oli hämmentävän ritarillinen ele sairaalta mieheltä. Olisinhan minä sen laatikon itsekin...

Lahtinen

Aamulla kauppareissulla pysäkillä oli humalainen mies, joka tenttasi kaikilta ihmisiltä hnekilökohtaisia tietoja. "Missäs sinä olet syntynyt? Mitä hommia teet?" ja niin edelleen.

Bussissa kysely jatkui. Kohteeksi joutui kolmivuotias poika.

- Mikäs sinun nimesi on?

- Lahtinen.

- Ei kun etunimi. Sano sedälle, mikä sinun etunimesi on. Onko se Valtteri? Onko se Niilo?

- Lahtinen.

Päivän sitaatti

Eräänä iltana kohteena oli epäilty "liittouman vastaisten voimien" rahoittaja. Kapteeni kuvaili tehtävää lakonisesti istuessaan yksikön tukikohtana toimivan palatsin korkeassa huoneessa puupöydän ääressä, ja hänen miestensä aseet olivat marmorilattialla. "no niin", hän sanoi ja sylkäisi purutupakkaa muoviastiaan. "Sen jätkän nimi on... Muhammad al-mikävittusenytoli al-jotakinihanvitunmuuta."

Puheenvuoro siirtyi kersantille. "Siihen vitun taloon pääsee jumalauta näin", hän sanoi miehille ja ojensi satelliittikuvia. "Muistakaa että vankien päähän ei panna hiekkasäkkejä vaan vittu silmät sidotaan. Ja komentaja sanoi että ovea ei jumalauta panna heti sisään, ensin koputetaan. Ja sitten se vitun ovi menee sisään."

- Jason Burke: Matkalla Kandahariin

Miten mies ruokitaan?

Minulla on vakava ongelma. Mieheni on joulun jälkeen pudottanut painoaan 24 kg. Hän on ollut perheen kokki ja ylpeä siitä. Siten iski masennus. Yritin ehdottaa, että minä olen täysin kykenevä ruoanlaittaja, mutta se masensi häntä lisää; hänet syrjäytetään. Ehdotin, että tilapäisesti siirtyisimme valmisruokiin "kunnes olet taas kunnossa, kulta". Tämä tuntui toimivan, mutta nyt kuukaudet kuluvat, ja pahempaa on, että minä kyllä syön, mutta mies ei syö. Pari päivää kuluu parilla viipaleella paahtoleipää, sitten menee Saarioisten keitto, sitten taas päivä tai pari. "En vain pysty syömään."

Tänään menin niin pitkälle, että yritin syöttää kuin lasta (kinkku-pekoni-ruukku), mutta jouduin syömään annoksen itse. Mies on kuin Auschwitzista karannut ja pyörtyilee. Lääkäriin en saa, ja erikoislääkäri, jonka kanssa olen konsultoinut, on ilmeisesti pitkitetyllä pääsiäislomalla, koska ei vastaa sähköpostiin.

Onko kenelläkään ideoita, please?

Suulaiden sanojien päivä

Johtuikohan ilman lämpenemisestä vai viikonlopusta, mutta ihmiset olivat todella reippaina kaupungilla. Jopa alan miehet nauroivat ja hihkuivat, vaikka he yleensä pitävät matalaa profiilia. Muillakin oli hauskaa.

Bussipysäkillä ennen bussiin nousua noin 40+ mies ja nainen suutelivat intohimoisesti. Kun he erkaantuivat toisistaan ja nousivat autoon, mies sanoi:

- Ja sitten ostetaan ainakin yksi pullo viinaa!

Menin kioskille lataamaan bussikorttia. Olin löytänyt raaputusarvastani 5 euroa (Elämäni mies katsoi, kun raaputin summan esiin ja sanoi: "Katso, ettei tule roskia lattialle." Kiitos, ilonpilaaja.) ja se oli toisessa kädessä. Ajattelin hoitaa latauksen ensin ja sitten arvan. Kioskin täti ojensi kätensä, nappasi Ässä-arpani ja sanoi:

- Katsotaan, saadaanko tällä lasku katettua!

Saatiin osa.

Bussiin nousi nuori mies, joka ilmeisesti maksoi kertamaksun isolla rahalla ja kysyi, sopiiko. Bussinkuljettaja latoi hänen kätensä kolikoita täyteen ja sanoi:

- Kyllä voi vaihtaa. Pieniä rahoja on maailmassa aina. Sen kun tietäis, mistä saa isoja!

Lukihäiriö

Bussin etuosassa oli mainos: Potkuparilalta Linkosuon panini.

Ihmettelin laiskanlaisesti, mikä on potkuparila; jokin vanha laite, jolla on kahvilassa uutuusarvoa, asiakas saa itse polkaista sen käyntiin tai jotakin. Sitten siirryin hiukan ja pylvään takaa paljastui totuus: Potkua parilalta.

Pääsiäisen tienoissa selasin Aamulehden ilmoitussivuja nopeasti. Tajuntaani iski, että siellä luki: Karta arkkitehtiä.

Selasin äkkiä takaisin. Siinä haettiin kahta arkkitehtiä.

Toivottavasti lukihäiriö on pelkästään freudilainen alitajunnan hytkähdys eikä alkavan dementian merkki.

Kevät = ukkonen

Tänään julistan kevään alkaneeksi Tampereella. Aioin kuvata oudon valoilmiön - hyvin tumma pilvi taivaanrannalla, Takon savu valkoisena sen edessä, ja kumma kellertävä valaistus. Sanoin miehelle, että näyttää ihan ukonilmalta, mutta se oli vain vertaus. Sitten välähti, TV-kuva pimeni, ja seuraavaksi jyrähti. Telkkariin palasi onneksi kuva, mutta suljin silti koko kapineen. Ei sieltä mitään tärkeää tullut; merkittäköön aikakirjoihin, että joku kertoili talkooperinteestä.

Sitten tuli julmettu vesisade, joka parhaillaan on muuttunut tiheäksi lumisateeksi; puuttuvat vain pajunkissat, violetit koivut ja lumen alle häviävät jäniksenjäljet. Niin, ja eilen lauloi ilmielävä peipponen.

Kaupungin koivut eivät muutu violetin värisiksi keväällä, olen surukseni huomannut.

Monte Criston moraali

YLE Teema ystävällisesti esitti uusintana Monte Criston kreivin, pääosassa Gerard Depardieu. Pidin erityisesti palvelija Berticciosta, Sergio Rubinista. Tein koko ajan vertailuja Alexandre Dumasin kirjan ja tämän minisarjan välillä. Minusta Dumas voitti. Hänen Monte Cristonsa on salaperäinen, jopa demoninen hahmo. Depardieu on melkoisen maanläheinen - uskottava entinen merimies, mutta ei riittävän paholaismainen eisttämään monia valeasujaan, tekonenä tai ei. Dumasin sankarille on luonnollista, että viholliset putoavat hänen käsiinsä; koko juonessa paljon vanhaa sielunvihollista. Depardieu heiluttelee rahatukkuja, ja hänellä käy yksinkertaisesti mäihä. Nukkuva sammakko on siitä hyvä esimerkki. Berticcio on toisaalta hahmo, jota Dumas ei kyennyt keksimään, mutta jota ilman Monte Cristo ei olisi tullut toimeen.

Naisjutuissa Dumas on ilman muuta voittaja. Hänen aikanaan Mercedesin ainoa osa oli vetäytyä erakoksi ja katua syntejään - olihan hän antutunut konnalle kaksikymmentä vuotta ja saanut lapsenkin. Mystinen kreivi palkittiin eksoottisella kreikkalaisella kaunottarella ja purjehti taivaanrantaan. (Sattumoisin jatkoseikkailuja ilmestyi myöhemmin nimillä "Monte Criston poika" ja "Monte Criston kreivitär", mutta Dumas ei niitä kirjoitanut. Tekijä on luultavimmin Jules Lermina tai joku Munro.) Rahoistaan Dumasin kreivi ei luopunut - raha oli Alexandrelle itselleen niin tärkeää, että siitä eivät irroittaneet hänen sankarinsakaan.

Sen sijaan television kreivillä on kaunis leski nimeltään Camille, joka lopussa hylätään Mercedeksen takia, kreikkalainen Haidee annetaan lohdutuspalkintona Valentinen entiselle sulhaselle, ja kreivi palaa nuoruuteensa, köyhyyteen ja Mercedeksen käsivarsille. Nykyään väliin tuleva avioliitto ei ole moraaliton, mutta rahojen pitäminen ilmeisesti olisi. Camille parka. Ja miten kävi Berticcion? Hänet karsittiin raa'asti juonesta. Villefort krijassa saa selville murhasta tuomitun luonnollisen poikansa ja yrittää palata myrkyttäjävaimonsa käsivarsille liian myöhään. Televisiossa hän katselee tyynesti sivusta, miten vaimo tappaa itsensä. Kirjan melodraama voittaa taas.

Lopputuomio: television minisarja on oikein hyvää katsottavaa, mutta kirja hakkaa sen toinen käsi selän taakse sidottuna.

Funny Face

Tänään oli ilo katsoa Audrey Hepburnia elokuvassa "Funny Face" (siis "Rakastunut Pariisissa" - mikä höpsö nimi). Taitaa olla ainoa Fred Astaire -filmi, jossa on tanssikohtaus ilman Frediä.

Mietin katsoessani, että Audreyllä oli vartalo kuin puhelinpylväs, rinnat kuin luumut ja jaloissa matalakantaiset kengät. Ja hän oli ehdottoman, syötävän hurmaava. Nykyään hänelle olisi pakotettu silikonirinnat, jotka olisivat pilanneet vartalon linjat, ja botonia huuliin, joka olisi turmellut hymyn. Missä vaiheessa maku on muuttunut niin kertakaikkisen rahvaanomaiseksi? Kun vertaa Audrey Hepburnia Pamela Andersoniin, on kuin vertaisi herttuatarta bordellin piikaan. no, tämä on tietenkin naisen näkemys - miehiset hormonit ehkä hyrräävät eri linjoilla.

Historiaa, historiaa

Tänään on ollut hyvin ylösrakentava päivä television suhteen. Ensin tuli YLE Teemalta "Ensimmäinen maailmansota". Sitten Discovery Civilization esitti ohjelman, jonka mukaan Ronald Reagan poti molempien presidenttikausiensa aikana Alzheimerin tautia, mutta avustajat hoitivat hallituksen ja Ronnie näyttelemisen. Pani muuten miettimään nykyisen Bushin ajatustoimintaa, hänhän on entinen (entinen?) alkoholisti. Ja sitten YLE Ykkönen tarjosi Berliinin ilmasiltaa.

Tämän jälkeen onkin sivistyksen lisääntyminen loppunut - Jim on Da Vinci -koodin kimpussa. Täytynee mennä katsomaan Suomi24-keskustelupalstoille, mitä foliohatut sanovat Jimin ohjelmasta - se on heidän suosikkikanavansa.

YLE Teema on jo yksinään riittävä syy hankkia digi. Herkullisia ohjelmia!

Käärmeistä ja kummajaisista

Tampereella on viikon ajan esillä käsin tehdyn julisteen mukaan "Käärmeitten ja kummajaisten näyttely".

Mieleen tulevat Amerikkaa aikoinaan kiertäneet "freak show"t. Onkohan Hämeenpuistossakin käärmeiden lisäksi kääpiöitä, kyttyräselkiä, siamilaisia kaksosia, liskomies ja parrakas nainen?

Ylpeys ja ennakkoluulo

YLE Teema ilahdutti pitkäperjantaita näyttämällä putkeen BBC:n hienon TV-sovituksen "Ylpeys ja ennakkoluulo". Kirjan tunnen alusta loppuun. lopusta ajlkuun ja keskeltä kumpaankin suuntaan, mutta silti tulee uusia ajatuksia mieleen. Esimerkiksi Elizabethin raikas fyysisyys: kirjassa mainitaan hänen kävelyretkensä, mutta television Elizabeth juoksi, harppoi ja heilutteli käsiään. Luultavasti Darcy pantiin loikkaamaan vaatteet päällä lammikkoon osoittamaan parin yhteensopivuutta.

Hirveä pastori Collins on matalakirkkolainen, kuten ilmenee hänen päähineestään (ja kirjassa esiintymisestään). Panee miettimään, miten lady De Bourgh valitsi hänet kirkkoherrakseen. Nimet De Bourgh ja D'Arcy ovat normanninimiä, eikä suvuilla luulisi olevan taipumusta puritaanisuuteen. Onko arvon ladyn tausta vähemmän hieno kuin hän väittää, vai onko imartelu niin kallisarvoista, että sille kannattaa uhrata seurakuntalaisten sielut?

Rahan korostaminen rakkauden edelle tulee erittäin hyvin esiin, kun rouva Bennet sanoo Darcystä: "Hänellä on 10 000 punnan tulot vuodessa. Hän on komein mies koko salissa." ja Elizabeth vastaa Janelle, joka kysyy, milloin hän huomasi rakastavansa Darcyä: "Luulen, että se alkoi, kun näin hänet Pemberleyssä."

Kännykkä karkuteillä eli kirppistakki osa 3

Kävin pääsiäisostoksilla ja vaivojani vähentääkseni poikkesin kaupungilla lounaalle. Kännykkä oli uuden takin povitaskussa, jonka suuta sulki tarrapätkä. Tai niin siis luulin.

Heitin takin pöydässä laukkujen päälle. Kaikki meni normaalisti, kunnes olin taas kotona ja rupesin kaivamaan kännyä esiin. Kateissa, katala. Soitin ensin miehen kännykällä oman kännyn numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Sitten soitin ravintolan numeroon, missä henkilökunta ilmoitti kännykän jo löytyneen ja olevan tiskiltä noudettavissa. Pistinpä kiirettä kantapäähän. Siellä odotteli pikkusimpukka tiskillä. En tullut edes kysyneeksi, oliko se löytynyt jo aikaisemmin, vai soittoniko sen piilon paljasti.

Nyt on äidin kulta tukevasti käsilaukussa, kun lähdemme yhdessä ulos. Enkä enää usko tarrakiinnityksiin taskuissa. Pelkkää miesten humputusta muutenkin, povitaskut.

Aidosti kiltti

Sen siitä saa, kun on aidosti kiltti. Mummon Kammarin lehdentekotalkoot peruuntuivat ja ajattelin, että ainoalla päätoimisella toimistotyöntekijällä on varmaan kiireitä, ja pääsiäinenkin tulee. Joten poikkesin kysymään, voisinko jotenkin auttaa. Ajattelin pääsiäistervehdystä, aikataulutietoja tai silleen.

Voinhan minä auttaa. Kymmenestä runosta piti valita viisi, kirjoittaa ne koneella ja tagittaa, tehdä niihin kuvat ja viime kuun runoihinkin kuvat. Ja tehdä jokin juttu. Ja se pääsiäistervehdys.

Viisi kuvaa puuttuu vielä, ja se juttu. Niin, ja millaisen kuvan voi panna Leskien Klubin somisteeksi?

Kirppistakki, osa 2

Ensi talvea varten ostettu takki tuli äkkiä käyttöön. Epäilin alusta asti, että se on miesten takki, koska hihat olivat melko pitkät. Miksi muuten miehille tehdään pitemmät hihat kuin naisille muuten sanakokoisiin vaatteisiin? Ei kai vaatevalmistajilla gorillat ole mielessään?

Tutkin vasta nyt, onko takissa myös rintatasku, johon saisi kännykän, koska akku tyhjenee niin äkkiä kylmässä käsilaukussa. Oli rintatasku ja rintataskussa junalippu "Tampere-Seinäjoki, alle 17-vuotiaille". Joten todistettavasti takki on kuulunut alle 17-vuotiaalle pojalle (tyttö olisi ostanut vyötäröä myötäilevän takin), jolla on sukulaisia tai muuta asiaa Pohjanmaalla. kiitos hänelle, kuka lieneekin. Takki on hyvä ja lämmin.

Rasismia

Jollakin tavalla minua rauhoittaa todetessani, että rasistit paljastavat samalla myös sivistyksen ja koulunkäynnin puutteensa.

Anna kyseli kuvia Pendolino-rakennuksesta. Niitä löytyy nyt blogissa "Tampereelta, meinaan".

Pettymys

Innostuin kovasti, kun kirjasto ilmoitti saaneensa Tapio Tiihosen kirjan "Rooman kaaos ja tuho I - III". Minä kun pidän historiankirjoista. Tilasin heti ykkösosan, kannoin kotiin ja valmistauduin uppoamaan nautinnollisesti roomalaisten ja barbaarien välisiin kähmintöihin ja hulluihin Rooman keisareihin. Sen sijaan kirja olikin kauttaaltaan tällaista:

Tämän perusteella voidaankin jo nähdä vallan eri osien välinen harmonia kokonaistavammin, toisessa väittämässä: Liikkeellinen senaatti, ajallinen kansa ja paikallinen armeija pystytään havaitsemaan muussakin kuin tiettyä merkitystä korostavassa järjestyksessä (ne alkavat saada toistensa merkityksiä). Kun kaikki saeculumin osat asettuvat kohdalleen, Kohtaloon, kokonaisuus saakin rajallisen merkityksen, jota voidaan ajallisesti, paikallisesti ja liikkeellisesti määrittää. Valtaihmisen kautta Kohtaloa voidaan ratkaista, ja siten tiedostaa. Kaikkivaltias, historiankirjoitustakin ohjaava, Kohtalo, jonka edessä jumalatkin taipuvat, on määriteltävissä, kokonaisvaltaisesti, ja siten suurella tarkkuudella.

Koska nämä fil.trit oppivat kirjoittamaan suomen kieltä? Immanuel Kantkaan ei olisi kyennyt sotkemaan asiaansa näin pahoin. Olen pettynyt.