Monte Criston moraali

YLE Teema ystävällisesti esitti uusintana Monte Criston kreivin, pääosassa Gerard Depardieu. Pidin erityisesti palvelija Berticciosta, Sergio Rubinista. Tein koko ajan vertailuja Alexandre Dumasin kirjan ja tämän minisarjan välillä. Minusta Dumas voitti. Hänen Monte Cristonsa on salaperäinen, jopa demoninen hahmo. Depardieu on melkoisen maanläheinen - uskottava entinen merimies, mutta ei riittävän paholaismainen eisttämään monia valeasujaan, tekonenä tai ei. Dumasin sankarille on luonnollista, että viholliset putoavat hänen käsiinsä; koko juonessa paljon vanhaa sielunvihollista. Depardieu heiluttelee rahatukkuja, ja hänellä käy yksinkertaisesti mäihä. Nukkuva sammakko on siitä hyvä esimerkki. Berticcio on toisaalta hahmo, jota Dumas ei kyennyt keksimään, mutta jota ilman Monte Cristo ei olisi tullut toimeen.

Naisjutuissa Dumas on ilman muuta voittaja. Hänen aikanaan Mercedesin ainoa osa oli vetäytyä erakoksi ja katua syntejään - olihan hän antutunut konnalle kaksikymmentä vuotta ja saanut lapsenkin. Mystinen kreivi palkittiin eksoottisella kreikkalaisella kaunottarella ja purjehti taivaanrantaan. (Sattumoisin jatkoseikkailuja ilmestyi myöhemmin nimillä "Monte Criston poika" ja "Monte Criston kreivitär", mutta Dumas ei niitä kirjoitanut. Tekijä on luultavimmin Jules Lermina tai joku Munro.) Rahoistaan Dumasin kreivi ei luopunut - raha oli Alexandrelle itselleen niin tärkeää, että siitä eivät irroittaneet hänen sankarinsakaan.

Sen sijaan television kreivillä on kaunis leski nimeltään Camille, joka lopussa hylätään Mercedeksen takia, kreikkalainen Haidee annetaan lohdutuspalkintona Valentinen entiselle sulhaselle, ja kreivi palaa nuoruuteensa, köyhyyteen ja Mercedeksen käsivarsille. Nykyään väliin tuleva avioliitto ei ole moraaliton, mutta rahojen pitäminen ilmeisesti olisi. Camille parka. Ja miten kävi Berticcion? Hänet karsittiin raa'asti juonesta. Villefort krijassa saa selville murhasta tuomitun luonnollisen poikansa ja yrittää palata myrkyttäjävaimonsa käsivarsille liian myöhään. Televisiossa hän katselee tyynesti sivusta, miten vaimo tappaa itsensä. Kirjan melodraama voittaa taas.

Lopputuomio: television minisarja on oikein hyvää katsottavaa, mutta kirja hakkaa sen toinen käsi selän taakse sidottuna.