Kännykkä karkuteillä eli kirppistakki osa 3

Kävin pääsiäisostoksilla ja vaivojani vähentääkseni poikkesin kaupungilla lounaalle. Kännykkä oli uuden takin povitaskussa, jonka suuta sulki tarrapätkä. Tai niin siis luulin.

Heitin takin pöydässä laukkujen päälle. Kaikki meni normaalisti, kunnes olin taas kotona ja rupesin kaivamaan kännyä esiin. Kateissa, katala. Soitin ensin miehen kännykällä oman kännyn numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Sitten soitin ravintolan numeroon, missä henkilökunta ilmoitti kännykän jo löytyneen ja olevan tiskiltä noudettavissa. Pistinpä kiirettä kantapäähän. Siellä odotteli pikkusimpukka tiskillä. En tullut edes kysyneeksi, oliko se löytynyt jo aikaisemmin, vai soittoniko sen piilon paljasti.

Nyt on äidin kulta tukevasti käsilaukussa, kun lähdemme yhdessä ulos. Enkä enää usko tarrakiinnityksiin taskuissa. Pelkkää miesten humputusta muutenkin, povitaskut.