Hullujen haamujen päivä

Tänään ruokaostokset veivät minut Stockmannille. Olin kokonaan unohtanut "Hullut päivät" ja olin iloinen, että minulla oli asia vain ruokaosastolle ja Alkoon. Ensimmäisessä kerroksessa olivat pukeneet mallinukkeja keltaisiksi aaveiksi niillä tunnetuilla silmillä. Muovit oli kurottu päälaelle ja sieltä näkyi jokaisella tupsu tukkaa. Vaikutelma oli todella aavemainen; liukasta muovia vasten hiukset näyttivät aidoilta. Aloin suunnitella kauhunovellia havainnon pohjalta.

Poikkesin siis myös Alkoon ostamaan pikku pullon sherryä. Minulla oli jo tasaraha kädessä. Kassa pyysi "Neljä neljäkymmentä". Olin ennenkin ostanut sherryä ja korjasin lempeästi: "Eikö sentään viisi neljäkymmentä? Ei kai teillä ole hullujen päivien alennuksia, vaikka seinän takana on?" Hän katsoi kuittiaan ja myönsi minun olevan oikeassa. Oli kuulemma ollut kova aamupäivä; paljon asiakkaita ja siinä välissä piti suunnitella pääsiäisen tilauslistaa. Sitten hän antoi minulle kuitin ja euron kolikon.

Ojensin euron takaisin ja sanoin, etten sentään suunnitellut ryöstää häntä. Hän häkeltyi peräti ja kiitteli kovasti vielä poistuvaa selkäänikin.