Pettymys
Innostuin kovasti, kun kirjasto ilmoitti saaneensa Tapio Tiihosen kirjan "Rooman kaaos ja tuho I - III". Minä kun pidän historiankirjoista. Tilasin heti ykkösosan, kannoin kotiin ja valmistauduin uppoamaan nautinnollisesti roomalaisten ja barbaarien välisiin kähmintöihin ja hulluihin Rooman keisareihin. Sen sijaan kirja olikin kauttaaltaan tällaista:
Koska nämä fil.trit oppivat kirjoittamaan suomen kieltä? Immanuel Kantkaan ei olisi kyennyt sotkemaan asiaansa näin pahoin. Olen pettynyt.
Tämän perusteella voidaankin jo nähdä vallan eri osien välinen harmonia kokonaistavammin, toisessa väittämässä: Liikkeellinen senaatti, ajallinen kansa ja paikallinen armeija pystytään havaitsemaan muussakin kuin tiettyä merkitystä korostavassa järjestyksessä (ne alkavat saada toistensa merkityksiä). Kun kaikki saeculumin osat asettuvat kohdalleen, Kohtaloon, kokonaisuus saakin rajallisen merkityksen, jota voidaan ajallisesti, paikallisesti ja liikkeellisesti määrittää. Valtaihmisen kautta Kohtaloa voidaan ratkaista, ja siten tiedostaa. Kaikkivaltias, historiankirjoitustakin ohjaava, Kohtalo, jonka edessä jumalatkin taipuvat, on määriteltävissä, kokonaisvaltaisesti, ja siten suurella tarkkuudella.
Koska nämä fil.trit oppivat kirjoittamaan suomen kieltä? Immanuel Kantkaan ei olisi kyennyt sotkemaan asiaansa näin pahoin. Olen pettynyt.
posted by Mette @ 3:55 ip.
9 comments
9 Comments:
Miksi hyvä kommentoija otat esimerkin esipuheen 4 sivulta ja väität sen perusteella koko teoksen olevan samanlaista. Lue toki eteenpäin niin pääset haluamiisi kähmintöihin ja "hulluihin keisareihin".
Jos 9-osaiksi luvatun teossarjan ensimmäisen osan esipuheen neljännen sivun perusteella määritellään koko materiaali, niin kutsutaanko tätä toimenpidettä suomenkielessä proosalliseksi esitykseksi?
Kun tarkastelen Tapio Tiihosen massiivista trilogiaa Rooman kaaoksesta ja tuhosta (Kaksi kaupunkia, Hunnien tulo Eurooppaan ja uskonsodan alku ja Jumalan kaupunki ilman naamioita), niin olen ylpeä siitä, että täältä pienestä Suomesta käsin lähes tuntematon tutkija pystyy mennen tullen lyömään sellaisen historiallisen suurnimen kuin Edward Gibbon (6-osainen Rooman valtakunnan rappio ja tuho)jo 3:n ensimmäisen osan perusteella: kirjoituksen tarkkuudessa, kokonaistamisessa ja historiallisten lähteiden avaamisessa. Ei todellakaan tarvitse olla Ison Britannian suuruudenajan ylähuoneen jäsen (Gibbonin tapaan)kyllä pienen demokraattisen maan vaatimaton tausta ja suomalainen sisukin ja kova yritys näyttävät ihan hyvin riittävän.
Kyllä sanoisin Tiihosen trilogiaa suuren luokan sotkuksi.
Teille, jotka arvostatte naisen mukaantuloa eurooppalaisessa yhteiskunnassa, suosittelen toista teosta. Se on toisaalta Tiihosen teorioille täydellinen tyrmäys.Se oli todellinen löytö - uusi teoria ns. pimeästä keskiajasta - ja oodi naiselle.
Kirjan kirjoittaja on Päiviö Latvus
ja kirjan nimi
"Ymmärryksen siivet - Miksi tiede on länsimaista?"
kirja on esitelty täällä:
http://www.latvus.com
Luin kaksi osaa Tiihosen teoksesta, ja sain tarpeekseni. Aihe on tosi kiinnostava, mutta kirjoittaa Tiihonen ei valitettavasti osaan
Tiihonen todella tavoittaa kirjoissaan oleellisen. Kun aloin lukemaan en meinannut malttaa lopettaa. Teksti vei mukaansa. Mahtavaa luettavaa!!!
Olen lukenut sarjan ensimmäisen kirjan ja sinniä kyllä vaaditaan. Mutta kyllä se on vaivan arvoinen. Jo pikkuhiljaa alkaa valjeta se sumutus millä keskiajan historioitsijat pyrkivät aiheetta mustamaalaan Rooman "rappioaikaa". Tiihonen tuo esille eräitä kiusallisia seikkoja jotka viittaavat siihen, että tietyt tahot ajoivat Rooman tuhoon.
Syy Rooman romahdukseen oli uskonsota jota käytiin moniarvoista Rooman kulttuuria vastaan. Katolisella kirkolla on paljon salattavaa jälkipolville, mutta Tiihonen ensimmäisenä suomalaisena aukoo näitä salaisuuden verhoja.
Samalla tavalla upotti Tiihonen myös virallisen stalinistisen jargonin siitä kuinka "Neuvostoliitto lopetti Kannaksella hyökkäyksensä saavutettuaan minimitavoitteensa ja siirsi ensi portaan joukkonsa kilpajuoksuun Berliinistä."
Todellisuudessa ei enää ollut mitään "ensiportaan valiojoukkoja" olemassa. Ne olivat hyvin ikävällä tavalla saaneet surmansa tai muuten silpoutuneet Viipurin viereisillä hetteiköillä.
Tiihonen kampasi läpi neuvostoarkistoja vuosikausia ja havaitsi valtavia puutteita virallisissa tappioilmoituksissa päätyen arvioon että puna-armeija menetti kesä-heinäkuun 1944 operaatiossa 189 000 sotilasta kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina tai sotavangiksi joutuneena. Tiihonen suoritti kaikkien yksikköjen tappioiden analyysit ja havaitsi että syystä tai toisesta yhteenlaskutaito ei ollut vahva laji sikäläisen asevoiman eri portaissa. Joka tasolla tuli gäppiä ja paljon.
Minulla ei muuta.
Ikävä, että kirjoittajan taitamattomuus
tuhoaa pohjimmiltaan ihan hyvän kirjan.
Kun käytetty kieli teennäisine koukeroineen
usein vain etäisesti muistuttaa suomen kieltä
lauserakenteeltaan ja sanastoltaan, en voi
välttyä ajatukselta, että kirjoittajan kompetenssin
taso vastaa hänen diletanttisuuttaan.
Vai yrittääkö tekijä tietoisesti kokonaistaen
vain sekopäistää lukijakuntansa?
Kenties.
Lähetä kommentti
<< Home