Miten mies ruokitaan?
Minulla on vakava ongelma. Mieheni on joulun jälkeen pudottanut painoaan 24 kg. Hän on ollut perheen kokki ja ylpeä siitä. Siten iski masennus. Yritin ehdottaa, että minä olen täysin kykenevä ruoanlaittaja, mutta se masensi häntä lisää; hänet syrjäytetään. Ehdotin, että tilapäisesti siirtyisimme valmisruokiin "kunnes olet taas kunnossa, kulta". Tämä tuntui toimivan, mutta nyt kuukaudet kuluvat, ja pahempaa on, että minä kyllä syön, mutta mies ei syö. Pari päivää kuluu parilla viipaleella paahtoleipää, sitten menee Saarioisten keitto, sitten taas päivä tai pari. "En vain pysty syömään."
Tänään menin niin pitkälle, että yritin syöttää kuin lasta (kinkku-pekoni-ruukku), mutta jouduin syömään annoksen itse. Mies on kuin Auschwitzista karannut ja pyörtyilee. Lääkäriin en saa, ja erikoislääkäri, jonka kanssa olen konsultoinut, on ilmeisesti pitkitetyllä pääsiäislomalla, koska ei vastaa sähköpostiin.
Onko kenelläkään ideoita, please?
Tänään menin niin pitkälle, että yritin syöttää kuin lasta (kinkku-pekoni-ruukku), mutta jouduin syömään annoksen itse. Mies on kuin Auschwitzista karannut ja pyörtyilee. Lääkäriin en saa, ja erikoislääkäri, jonka kanssa olen konsultoinut, on ilmeisesti pitkitetyllä pääsiäislomalla, koska ei vastaa sähköpostiin.
Onko kenelläkään ideoita, please?
posted by Mette @ 5:37 ip.
3 comments
3 Comments:
Paha tilanne. Ehkä jos kokeilisit avuttomuutta: pyydä miestä laittamaan ruokaa sinulle, "koska et vain millään osaa tai jaksa" ja jos hän voisi vielä syödä seuranasi koska et millään haluaisi syödä yksin. Ritarillisuus voi joskus käydä yli oman voimattomuuden. Nyt äkkiseltään ei kyllä oikein muuta tule mieleen.
Toivottavasti asia järjestyy.
Ikävä kuulla tuosta... vaikea on mitään neuvoa, mutta kuvittelisin, että jos saisi ajatukset vietyä johonkin ihan muuhun, niin ehkä masennus vähitellen laimenee. Löytyisikö mitään yhteistä tekemistä, jossa pitäisi olla kunnolla kieli keskellä suuta ettei muuta sen aikana muistaisi?
En tiedä mitään masennuksesta, mutta luulisi masentuneenkin ymmärtävän (ellei ole mennyt itsetuhoiseksi), että ihmisen pitää syödä. En myöskään tiedä mitään lääkärikammosta, mutta luulisi, että tuossa vaiheessa jo itse kukin ymmärtäisi, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Jos mies oikeasti pyörtyilee ravinnonpuutteen vuoksi, osaan neuvoa vain tämän: ensi kerralla soitat sumeilematta ambulanssin, jolloin "virkapukuisten" auktoriteetti toivottavasti riittää vakuuttamaan, että lääkäriin on nyt meno.
Toivotan kaikkea hyvää ja paranemista!
Lähetä kommentti
<< Home