Maalauksista, osa 2
Hans Holbein Nuorempi: Lordi Morette (osa maalauksesta)
Kaunokirjallisuudessa ja muotokuvamaalauksissa on jotakin samaa. Ainoa tapa päästä toisen henkilön ajatuksiin on lukea hyvää kaunokirjallisuutta. Kuten eräässä kirjassa kerran sanottiin (kirjailijan olen unohtanut, mutta lausetta en): "Jos haluaa tietää, mitä joku ajattelee, pitää kysyä häneltä. Voi olla, että hän vastaa. Silloinkaan ei saa selville, mitä hän ajattelee; saa selville vain, mitä hän vastaa." Hyvä kirjailija osaa joskus kertoa, mitä joku ajattelee.
Samalla tavoin ihmistä ei voi tuijottaa silmiin saadakseen selville, mitä hän ajattelee (no, joskus rakastavaiset voviat, mutta silloin heillä on muuta mielessään kuin luonteen tutkiminen.) Ihmiset harvoin katsovat suoraan silmiin valokuvassakaan. Sen sijaan hyvä muotokuvamaalari voi antaa tilaisuuden todella katsoa ihmistä silmiin.
Muotokuvamaalauksissakaan harvoin katsotaan todella silmästä silmään. Keskiajalla muotokuvat tehtiin ensin profiilista (ehkä näköisyys oli helpompi saada esille niin?) eikä renessanssinkaan aikana suora katse ollut tavallinen. Hans Holbein Nuorempi maalasi joitakin kuvattaviaan sillä tavoin.
Mielenkiintoista on, että hän tuskin koskaan kuvasi naisia näin suoraan. Tavallisesti naiskohteet katsovat sivuun ja jos he katsovat kohti, kuvan pääasia näyttävät silti olevan komeat puvut ja jalokivet. Joitakin miehiä Holbein maalasi suoraan edestä. Lordi Morette on yksi näistä. Vanhenevan, vahvaluonteisen miehen katse on väsynyt mutta voimakas; tässä olen. Holbeinin nuorten miesten ilme on usein tutkimaton, torjuva, mutta lordi Morette ei yritä salata mitään. Mies, joka tunnetaan vain nimellä "lähettiläs (oikeastaan toinen miehistä taulussa "Lähettiläät") on esimerkki siteeraamastani lauseesta: voi olla, että hän vastaa, mutta silti ei saa selville, mitä hän ajattelee.
Yhteistä Holbeinin malleille on eräänlainen elämään väsyneisyys. Oliko Henrik VIII:n aikana elämä niin raskasta? Vai paniko hän malliensa silmiin oman elämänväsymyksensä?
Tässä hän on: Hans Holbein Nuorempi. Ottakaa tai jättäkää, tässä minä olen, hän tuntuu sanovan. Tämä on katse, jonka hän tarjoaa peilille (sillä tavoinhan omakuvat maalattiin). Tarvitaan paljon rohkeutta katsoa peiliin noin.
Samalla tavoin ihmistä ei voi tuijottaa silmiin saadakseen selville, mitä hän ajattelee (no, joskus rakastavaiset voviat, mutta silloin heillä on muuta mielessään kuin luonteen tutkiminen.) Ihmiset harvoin katsovat suoraan silmiin valokuvassakaan. Sen sijaan hyvä muotokuvamaalari voi antaa tilaisuuden todella katsoa ihmistä silmiin.
Muotokuvamaalauksissakaan harvoin katsotaan todella silmästä silmään. Keskiajalla muotokuvat tehtiin ensin profiilista (ehkä näköisyys oli helpompi saada esille niin?) eikä renessanssinkaan aikana suora katse ollut tavallinen. Hans Holbein Nuorempi maalasi joitakin kuvattaviaan sillä tavoin.
Mielenkiintoista on, että hän tuskin koskaan kuvasi naisia näin suoraan. Tavallisesti naiskohteet katsovat sivuun ja jos he katsovat kohti, kuvan pääasia näyttävät silti olevan komeat puvut ja jalokivet. Joitakin miehiä Holbein maalasi suoraan edestä. Lordi Morette on yksi näistä. Vanhenevan, vahvaluonteisen miehen katse on väsynyt mutta voimakas; tässä olen. Holbeinin nuorten miesten ilme on usein tutkimaton, torjuva, mutta lordi Morette ei yritä salata mitään. Mies, joka tunnetaan vain nimellä "lähettiläs (oikeastaan toinen miehistä taulussa "Lähettiläät") on esimerkki siteeraamastani lauseesta: voi olla, että hän vastaa, mutta silti ei saa selville, mitä hän ajattelee.
Yhteistä Holbeinin malleille on eräänlainen elämään väsyneisyys. Oliko Henrik VIII:n aikana elämä niin raskasta? Vai paniko hän malliensa silmiin oman elämänväsymyksensä?
Tässä hän on: Hans Holbein Nuorempi. Ottakaa tai jättäkää, tässä minä olen, hän tuntuu sanovan. Tämä on katse, jonka hän tarjoaa peilille (sillä tavoinhan omakuvat maalattiin). Tarvitaan paljon rohkeutta katsoa peiliin noin.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home