Läheltä liippaa
Tampereella keskustellaan nyt vuodesta 1918, koska Malmin Timo, tuttu mies yhdestä työpaikasta, on tehnyt asiasta kirjan. Joidenkin mielestä se on mennyttä historiaa. Voin kertoa, että läheltä liippaa.
Esimerkiksi yllä oleva kuva - punavankeja Keskustorilla. Kuljen luonnollisesti samaisen torin halki useita kertoja viikossa ja olen tehnyt niin koko ikäni. Isotätini seisoi noissa rivistöissä nuorena tyttönä. Hän oli vienyt isälleen leipää keskitysleiriin Kalevankankaalle ja jäänyt kiinni. Hänet olisi viety Lahteen ja todennäköisesti raiskattu ja ammuttu, mutta yksi vartija sääli sievää, pitkäpalmikkoista tyttöä, vinkkasi hänelle ja sanoi: "Mee likka kotiis". Isotätini pelastui. Iso-isoisäni pelastui Lahteen lähettämiseltä, koska hänen työnantajansa kävi henkilökohtaisesti vaatimassa parasta puuseppäänsä takaisin. Vankileirin komentaja piilotti paperit ja väitti, että sellaista miestä ei ole, mutta iso-isoäitini oli käynyt henkilökohtaisesti puhuttelemassa pomoa ja tämä tiesi, että Herman Lamminen on leirissä. Komentajan piti luovuttaa mies. Iso-isoisäni joutui kiinni, koska hän oli ollut Vilppulassa taistelemassa - "Pitää olla työläisten puolella" - ja hänen kotiin tultuaan naapurin muija oli rynnännyt ilmiantamaan hänet Tampereen vallanneille valkoisille. "Suuri punapäällikkö on tullut kotiin." Ei pappa-Hermanni mikään punapäällikkö ollut, vain tavallinen rivimies.
Kun sisareni meni naimisiin, sulhasen puolelta oli kutsuttu häihin myös heidän ikivanha naapurinsa. Isoäitini jäykistyi ja halusi kotiin. Kyseinen nainen oli juuri se ilmiantaja. Niin pieni kaupunki Tampere on.
Itse asiassa vieläkin pienempi. Isoäitini piirongin päällä oli koko lapsuuteni ajan muistoesineenä tykinammuksen hylsy. Kyseinen ammus oli ammuttu nykyisen Metso-kirjaston kohdalta pitkin Puutarhakatua. Ensimmäisessä työpaikassani oli jäämässä eläkkeelle hyvin mukava mies, joka kertoi olleensa kyseisen tykin apupoikana. Kysyin, mitä he oikein ampuivat, a hän sanoi: "Ei me mitään erikoista, oli vain käsky pitää katu tyhjänä, niin että ammuttiin sitä pitkin kranaatteja." Kuljen varsin usein myös sanottua katua; suunnilleen tykin paikalle on pantu Tampereen vesisuihkussa pyörivä graniittipallo.
Niin että pitäkää vaan se Mannerheimi siä metässä älkääkä tulko tunkeen sitä teurastajaa Tampereen keskustaan verikauhansa kanssa. Meinaan niin.
Esimerkiksi yllä oleva kuva - punavankeja Keskustorilla. Kuljen luonnollisesti samaisen torin halki useita kertoja viikossa ja olen tehnyt niin koko ikäni. Isotätini seisoi noissa rivistöissä nuorena tyttönä. Hän oli vienyt isälleen leipää keskitysleiriin Kalevankankaalle ja jäänyt kiinni. Hänet olisi viety Lahteen ja todennäköisesti raiskattu ja ammuttu, mutta yksi vartija sääli sievää, pitkäpalmikkoista tyttöä, vinkkasi hänelle ja sanoi: "Mee likka kotiis". Isotätini pelastui. Iso-isoisäni pelastui Lahteen lähettämiseltä, koska hänen työnantajansa kävi henkilökohtaisesti vaatimassa parasta puuseppäänsä takaisin. Vankileirin komentaja piilotti paperit ja väitti, että sellaista miestä ei ole, mutta iso-isoäitini oli käynyt henkilökohtaisesti puhuttelemassa pomoa ja tämä tiesi, että Herman Lamminen on leirissä. Komentajan piti luovuttaa mies. Iso-isoisäni joutui kiinni, koska hän oli ollut Vilppulassa taistelemassa - "Pitää olla työläisten puolella" - ja hänen kotiin tultuaan naapurin muija oli rynnännyt ilmiantamaan hänet Tampereen vallanneille valkoisille. "Suuri punapäällikkö on tullut kotiin." Ei pappa-Hermanni mikään punapäällikkö ollut, vain tavallinen rivimies.
Kun sisareni meni naimisiin, sulhasen puolelta oli kutsuttu häihin myös heidän ikivanha naapurinsa. Isoäitini jäykistyi ja halusi kotiin. Kyseinen nainen oli juuri se ilmiantaja. Niin pieni kaupunki Tampere on.
Itse asiassa vieläkin pienempi. Isoäitini piirongin päällä oli koko lapsuuteni ajan muistoesineenä tykinammuksen hylsy. Kyseinen ammus oli ammuttu nykyisen Metso-kirjaston kohdalta pitkin Puutarhakatua. Ensimmäisessä työpaikassani oli jäämässä eläkkeelle hyvin mukava mies, joka kertoi olleensa kyseisen tykin apupoikana. Kysyin, mitä he oikein ampuivat, a hän sanoi: "Ei me mitään erikoista, oli vain käsky pitää katu tyhjänä, niin että ammuttiin sitä pitkin kranaatteja." Kuljen varsin usein myös sanottua katua; suunnilleen tykin paikalle on pantu Tampereen vesisuihkussa pyörivä graniittipallo.
Niin että pitäkää vaan se Mannerheimi siä metässä älkääkä tulko tunkeen sitä teurastajaa Tampereen keskustaan verikauhansa kanssa. Meinaan niin.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home