Mustasukkaisuutta ja väkivaltaa

Turun käräjäoikeus on tänään tuominnut raisiolaismiehen elinkautiseen murhasta. Vahino vain, että Suomessa elinkautinen on harvoin yli 10 vuotta ja ensikertalaisella puolet siitä.

Noin kaksi tuntia kestäneen pahoinpitelyn aikana nainen sai päähänsä, ylävartaloonsa ja sisäelimiinsä vakavia vammoja. Häneltä katkesi muun muassa rintalasta ja seitsemän kylkiluuta. Kuoleman aiheutti lopullisesti omaan vereen tukehtuminen.

Mies itse oli sitä mieltä, että naisen vammat johtuivat kaatumisesta ja piti tekoa törkeänä pahoinpitelynä tai korkeintaan kuolemantuottamuksena.

Sairaalloisen mustasukkainen mies oli pari vuotta kestäneen seurustelun aikana pahoinpidellyt naista lukuisia kertoja. Nainen oli niitten seurauksena muun muassa kahdesti paennut turvakotiin.

Viime syyskuussa antamassaan välipäätöksessä oikeus määräsi miehen mielentilatutkimukseen. Sen perusteella mies oli teon tehdessään ollut täydessä ymmärryksessä. (IL)

Aikoinaan, kun asuin edellisessä talossani isoäitini kanssa, siellä kuului hirveä mellakka porraskäytävässä. (Ei ollut siinä talossa varsinaisesti epätavallista, mutta se on toinen tarina.) Kun katsoin ovesta, mies heilutti tuolia ja nainen ja kaksi lasta olivat pakenemassa portaisiin. Tiedätte varmaan maantieteellisen sijainnin - he olivat suoraan portaiden päässä minusta katsoen, vaikka kerrosta alempana. Vinkkasin heidät sisään, isoäitini roikkui hihassani ja sihisi vastalauseita. Perhe sukelsi meille turvaan. Mies ei nähnyt, minne he katosivat. Myöhermmin olen ajatellut, että isoäitini oli sikäli oikeassa, että olin todellisessa vaarassa, mutta minulta puututi silloin pelkoon tarvittava liipotin.

Isoäitini kunniaksi on sanottava, että tehty mitä tehty, hän keitti kahvia itkevälle naiselle (Muistetaan, että oli yö.). Minä soitin tietysti heti poliisin (ei ollut vielä kännykkäaika). Siten kaivoin kaksivuotiaalle lelulaatikon (sisarellani oli juuri silloin vauva-aika, ja minulla oli aina lelulaatikko valmiina). En ikinä unohda sitä nelivuotiasta, joka istui keittiön ikkunassa ja sanoi: "Koska poliisit tulevat hakemaan isän, että päästään kotiin nukkumaan?"

Poliisit tulivat ja perhe pääsi kotiin nukkumaan. Sittemmin kuulin urheiden naapureideni tehneen valituksen hallitukselle seuraavana päivänä ja perhe asianmukaisesti häädettiin. Kuulemani mukaan he muuttivat Helsinkiin. Sittemmin kuulin myös, että perhe oli asunut Tukholmassa, ja kun tapahtuman aikaan parivuotias oli ollut äidin masussa, mies oli puukottanut vaimoaan niin vakavasti, että Karoliinisella sairaalalla oli ollut täysi työ pelastaa kummankin henki.

Mitä tähn pitäisi sanoa? Että raisiolaisen miehen naisystävä sai, mitä ansaitsi? Että entinen naapurini sai, mitä ansaitsi? Että pitäisi panna liikkeelle lynkkausryhmät?

Minä en tiedä.