30 markan valkoviinien tuntijat

Kun vuosikausia tallasin scifi-porukoissa, joku sanoi kerran: "Tämä joukko on suuria 30 markan valkoviinien tuntijoita." Näin oli. Nyt olen suuri viiden euron valkoviinin tuntija.

Kun noin vuosi sitten mieheni päätti siirtyä kampelaksi ja lääkäriryhmä määräsi hänelle lääkinnän ja sen ohella kielsi kokonaan kaiken alkoholin, minä lojaalina vaimona lopetin kerralla myös. Ei tuntunut reilulta nauttia kotona juomia, joita hän ei saanut, ja kauppareissun pitkittäminen yhdellä pitkällä oli myös epäreilua ja tuntui hengityksessä. (Siihen aikaan hän vielä olisi kestänyt vähän pitkitetyn viipymisen.)

No, viime kevättalvi oli harvinaisen vaikeaa aikaa ennen kuin sopeuduin. Tampereella oli museoissa monia tosi kiinnostavia näyttelyitä, elokuvateattereissa esitettiin myös silloin tällöin katsottavia filmejä iltapäivänäytöksissä. Kun oikein teki mieli potkia seiniä, esitin miehelle kysymyksen:

Kumman hyväksyt mieluummin: menenkö museoon vai ostanko kotiin pullon valkoviiniä?

Mies ilmoitti, että viini sopii paremmin. Väärä vastaus, mutta sen jälkeen olen ostanut sen viinin ja katsonut vain kaihoisasti museoiden suuntaan (kerran poikkesin laboratoriokäynnillä pikaisesti Tampereen Taidemuseossa, mutta tuli sanomista).

No, nyt verryttelen taas viiden euron viinien tuntemustani. Tänään kulminoitui todella vaikea hetki. Sain taivutelluksi kotisairaanhoitajan tulemaan katsomaan, tarvitaanko kotilääkäriä, kuten omalääkäri ehdotti jo vuosi sitten. Koko viikonloppu oli todella tuskaista aikaa. Lahjoin lopulta miehen tänä aamulla lupaamalla olutta, jos hän on vielä tämänkin päivän kiltti. Niin, tiedän, tiedän, se on kuin lupaisi lapselle karkin, jos hän on kiltti hammaslääkärissä, mutta joskus on pakko. Itselleni ostin aamulla viinipullon. Kun en tiennyt, miten vaikea päivästä tulee. Minäkin tarvitsen silloin tällöin paapomista.

Suosikkiviinini oli ostettu loppuun (tällä hetkellä Levane, kuiva valkoviini, lähinnä hinnan vuoksi - normaalisti suosikkini olisi Piave Villa Anna, mutta sekin oli ostettu loppuun). Ostin australialaista. Kun hoitaja oli käynyt ja lähtenyt, kävin hakemassa kellarista karkit - miehelle KAKSI Lidlin Grafenwalder-olutta, jotka hän kiskaisi alta aikayksikön (tuli valehdeltua hoitajalle, joka lisäksi kehui miehen sydämenlyöntejä ja verenpainetta tietämättä, miten paljon vaikuttivat kolme Oxaminia, jotka jouduin syöttämään potilaalle) ja itselleni sen aussi-valkkarin.

Mies katsoi vähän pitkään.

Teki pikkuisen kipeää, joten huomautin, että viini maksaa vähän vähemmän kuin Nortti-tupakka, joita tuon joka päivä yhden ja parhaana kaksi.

Mies sanoi, että hän vain katsoi outoa etikettiä. Päätin uskoa. Siinä ja siinä.

Koska olen sen ansainnut.