Elektroninen Monopoli ja napanappi

Ei vieläkään hyasintteja missään. Harmillista. Jos en huomenna tai viimeistään jouluaattona löydä, alan puhua isoilla fonteilla. Hyasintti on lehtien mukaan rahvaanomainen kukka, jota kukaan itseään kunnioittava yksilö ei osta; tulppaanit menettelevät, mutta joulun suosikkikukkia ovat amaryllikset ja joulutähdet. Niinpä. Rahvaanomaisempia ja keinotekoisempia kukkia on vaikea löytää (en tarkoita tulppaaneja, jotka ovat ihania kukkia, mutta eivät tuoksu). Minä, joka ilmeisesti olen rahvaanomainen, menen katsomaan Puketista ja sen pettäessä tietämästäni kukkakaupasta, jonka omistajapari on taatusti kumpikin täyttänyt 80 vuotta, joten ehkä he ovat itsekin hyasinttilinjoilla.

Mitähän ikää se tietää, kun joulun pahimmat kiireet koskevat apteekkia - onko reseptit uusittu (yksi juuttui terveyskeskuksen jouluruuhkaan), onko lääkkeitä jemmattu joulun yli. Tältä osin jouluruuhkani on ohjelmoitu, ja koska mies potee pahaa joulupaniikkia, ei ruoastakaan ole huolta. Hänellä ei ole mielipiteitä. Piste. Huolehdin siis itsestäni. Kunhan pikkukinkkuja (Bonus-kortilla Siwasta 5 euroa kappale ja Siwoja on kävelymatkan päässä neljä, osa auki ällistyttävän pitkään) ja herneitä (myös Siwan tarjous) sekä Saarioisten perunamuusia tai vaihtoehtoisesti kermaperunoita riittää, tulee tyytyväinen joulu. Omalääkräi vähän jruputti kolesterolista, joten ostin pitkästä aikaa myös clementiinejä (lakkasin aikoinani ostamasta hedelmiä, koska olen allerginen useimmille).

Ostin tänä aamuna hehkuviinin itselleni perjantain ja tilipäivän kunniaksi ja kellarikomeroon toisen jemmaan aattoa varten. Kampelamiehelle samoin kaksi tölkkiä Lidlin Grafen-olutta tänään ja kaksi jemmaan. Hänellä ei ole lupa nauttia edes olutta, mutta kokeet ovat osoittaneet, että kaksi Grafenia silloin tällöin ei tee haittaa. Nyt vain toivon, että kukaan ei keksi murtautua sanottuun kellarikomeroon.

Stockmannilla oli jo aamuyhdeksältä täysi vauhti päällä. Minulla on paha tapa ajaa ruokaosastolta ensimmäiseen kerrokseen hissillä (Tampereen Stockmannin tuntevat ymmärtänevät - ei tarvitse ravata tavarataloa päästä päähän ulos mennäkseen). Hissi oli täynnä kuin tähkäsäkki pysäköintitilasta tulevia. Hissin nappien edessä seisoi hyvin iso mies nahkatakissa eikä väistynyt. En nähnyt millään, oliko ykköskerroksen nappia painettu vai ei. Ojensin etusormeni ja painoin miehen napaa. Kuvaamattoman kummastuneena hän väistyi ja pääsin jatkamaan liikettä hissin nappulaan.

Olin jo Lidlissä intoutunut. Hain sieltä kampelamiehelle ne kaksi olutta. Kassajonoa hallitsi mies, joka ilmeisesti osti matkalaukullisen olutta. Hän oli jotakin miettiessään jämähtänyt paikoilleen. Ostokset liikkuivat, mutta jono ei. Välissämme oli jo kaksi huolesta lepattavaa ostajaa. Kurkotin heidän ohitseen, napautin miestä käsivarteen ja kysyin: "Puolustatko Raatteen tietä?" Miehen silmät muljahtivat ja sitten hän siirtyi eteenpäin omien ostostensa kohdalle. Jos mieheni vielä kulkisi kanssani, hän voisi joskus sanoa kuten Markus Kajon vaimo, ettei kulje yhtä jalkaa, vaan edellä tai takana - paitsi että terveenä ollessaan hän on se show-ihminen.

Bussissa intouduin kuuntelemaan kahta nuorta naista. Jos eivät korvani minua pettäneet, toinen kehui ostaneensa äidilleen yllätyslahjaksi elektronisen Monopolin, jossa maksetaan Visalla. Maailma edistyy.