Dean Koontzin pahat ihmiset

Useimmat kauhu- ja jännityskirjojen tekijät kuvaavat pahiksia, jotka ovat toinen toistaan kammottavampia. Kun kirjailija kilpailee kirja kirjalta hekumallisemmin silpomis-, ihmissyönti- ja raiskauskuvauksissa saadakseen pahan tuntumaan yhä pahemmalta, lukija alkaa kyllästyä.

Meidän halutaan uskovan punaveriseen, täysin rinnoin pahuutta huokuvaan pahaan. Long John Silver on reippaasti valinnut merirosvon ja murhaajan osan ja hänellä on varaa olla hurmaava; hän tietää olevansa hurmaava. Fantasiakirjoissa on sama juttu; ikiaikainen, pahaksi syntynyt Paha kilpailee Hyvän kanssa. Pahat ovat filosofisesti valinneet nimen omaan Pahuutena ilmentymisen ja toteuttavat sitä - usein kaameasti ja mielipuolisesti nauraen. (Minulle tulei vaivautunut olo: kun katsoin ensimmäisen kerran "Hohdon", olin vähällä kieriä naurusta elokuvateatterin lattialla, koska Jack Nicholson kirveineen ja irvistyksineen oli - no, kerta kaikkiaan, en minä sille mitään mahda - koominen. Ja muut purivat rystysiään kauhusta.)

Dean Koontz on valinnut toisen tien, ja minusta paljon kammottavamman. Kuten kirjassa "Pimeyden enkeli" sanotaan ja kirja-arvostelussani siteeraan, pahat ihmiset ovat pinnallisia, typeriä ja ikävystyttäviä. (Tokkopa Sauron Suurikaan olisi kyennyt sanomaan mitään merkille pantavaa - sen vuoksi hän kai ilmenee vain tuijottavana silmänä.)

Koontzin Junior Cain tappaa vailla mitään tietoa tekemästään, itsetyytyväisyyttä huokuen ja pitäen koko ajan muita ihmisiä tyhminä ja ikävinä. Kirjassa "Kuun valo" tiedemies ruiskuttaa väkisin muihin ihmisiin nanorobotteja ja uskoo tosissaan loppuun asti, että uhrit ovat iloisia ja kiitollisia omituisista asioista, joita heille tapahtuu. Hän ei yksinkertaisesti usko, että hänen uhrinsa kääntyvät häntä vastaan - hänhän on tehnyt heistä muita ihmisiä parempia, eikö olekin? Kirjassa "Taivaan portilla" tohtori Kuolema murhaa vammaisia ja halveksii heitä sydänjuuriaan myöten. Hänellä on mielestään oikeus poistaa rammat ja sairaat, koska he ovat yhteiskunnan kustannuksia ja esteettisesti epämiellyttäviä. Hänen vaimonsa on täydellisen itsekeskeinen yksilö, joka ilokseen kiduttaa henkisesti rampaa tytärtään vain ikävystymistään.

Juuri tällaisia pahat ihmiset ovat, ja juuri se heissä on niin kammottavaa. Ja pahinta on, että he ovat todellisia. Sauronia ei ole olemassa, mutta tohtori Kuolema ja Junior Cain kulkevat keskuudessamme. He ovat Adolf Eichmann, StoraEnson ja Nokian hallintoneuvoston jäsenet ja kaikki muut, jotka ovat kykenemättömiä näkemään muiden ihmisten ihmisyyttä ja näkevät toiset kustannuserinä ja kuluina.

He ovat oikeasti pelottavia.