Valkohai ja mammografia

Tänään on tullut jo kaksi järkytystä, vaikka päivä on vasta puolessa. Ensimmäinen oli säätiedotus. Tampereen kaupunki lähetti ystävällisesti kutsun ilmaiseen mammografiaan. Vahinko vain, että aika oli tänään iltapäivällä, ja aamun säätiedotuksen mukaan tulossa oli uusi Pyryn päivä. Tamperetta tunteville riittää varmaan, että olisi pitänyt mennä - ja päästä kotiinkin - Itsenäisyydenkadun mäestä asematunnelin kautta Hatanpään rantaan. Muille kerrottakoon, että ne bussit, jotka eivät ole jo juuttuneet matkalle, jumiutuvat viimeistään Itsenäisyydenkadun jyrkkään mäkeen, jonka takana odottaa ahdas ja matala asematunneli, ja että Hatanpään sairaala on niemessä, johon puhaltaa suoraan Pyhäjäreltä, reitti ei ole ensiksi aurattava päätie (ellei ehkä ambulanssien vuoksi) ja että rakennus, jossa mammografiat otetaan, on kinttupolun päässä suoraan rannassa. Onneksi minulle tarjottiin heti ja iloisesti uutta aikaa jupisematta yhtään peruutuksista. Ehkä henkilökuntakin oli tamperelaisia?

Toinen järkytys syntyi, kun ovikello soi. Oven takana oli ainakin 30 cm minua pitempi tyyppi, joka nojautui eteenpäin ja hymyili hampailla, joita oli taatusti enemmän kuin ihmiselle kuuluu, ja valkoisempia. Tuli kummallisesti Nemo-filmin valkohai mieleen. Tyyppi jyrisi amerikkalaisen poliitikon äänellä jonkun nimen (ja heilutti solmiota, jossa oli kuvalla varustettu kortti) ja jonkin firman, josta en saanut selvää, ja halusi sisään "terveysasioissa".

Kysyin lähemmin, mistä oli kysymys. Hän intti, että ei kai sitä kynnyksellä tarvitse puhua, ja hoki sitä "terveysasioita". Salkku hänellä oli, sellainen iso, joten sanoin, että emme osta mitään. Hän sanoi, ettei myy mitään, mutta selittää sisällä. Olin lujana. Meillä on käynyt viime aikoina terveysväkeä - sairaanhoitajan sijainen antamassa miehelle piikkiä, kotisairaanhoitaja, lääkäri vahvistettuna sairaanhoitajalla, mutta kaikki paitsi se piikittäjä (ja sekin oli ilmeisesti lapsus - tyttö väitti tulleensa "sovittuna aikana") olivat soittaneet etukäteen eivätkä nojautuneet uhkaavasti hymyillen ylitseni. Niinpä intin edelleen, että lyhyt selitys olisi tervetullut ennen kutsua kynnyksen yli.

Yhtäkkiä valkohai tempasi salkkunsa, ilmoitti, ettei "tupata ellei tykätä" ja painui portaat alas.

Kumma juttu. Joka tapauksessa tuotti tyydytystä, kun jossakin alempana soi ovikello, ääni jylisi ja sitten ovi läimähti kovaa kiinni.

Jos kampelamieheni ei olisi ollut takavahvistuksena, olisin oikeasti pelännyt. Tietenkin hän vaikuttaa siltä, että hänestä ei ole vahvistusta kastemadollekaan, mutta tiedän, että adrenaliinin vallassa hän selättäisi merijalkaväen miehen - hän on saanut armeijassa likaisen tappelijan koulutuksen (kuten kävi ilmi Italian-matkallamme, mutta se on toinen tarina, kuten Kipling sanoo).

Mitähän se valkohai oikeasti myi?