Thor ja Odin kirkonmäellä

Minulla oli hämmentävä kohtaaminen tänään päivällä kirkonmäellä. Lähdin kauppaan päivällä (tupakkaa puuttui mieheltä). Maisema oli ensinnäkin vieras ja outo. Vaikka kuinka tulisi lunta, vuosien mittaan tietää vaistonvaraisesti, missä ovat jalkakäytävät, missä ajotiet; mihin ihmiset tallaavat polun tai ainakin yhdet jäljet (aina on yhdet jäljet), missä hanki jää rikkomatta. Nyt isot aurat olivat olleet töissä yöllä ja hienosti piittaamatta paikallisesta maantieteestä ne olivat jyränneet tiet eri paikkoihn, kasanneet korkeita jääpalavalleja polkujen poikki ja ylipäänsä muuttaneet maiseman tunnistamattomaksi.

Asiaa pahensi aurinko, joka häikäisi tuoreesta lumesta, ja puuskainen, todella voimakas tuuli, joka puhalsi jyrkän kirkonmäen harjalta vastaani.

Ja tuulen mukana puhaltui kaksi miestä. He kiitivät hurmioituneen näköisinä liukkaalla pinnalla, jossa enkelitkin olisivat kävelleet ankanaskelin. Molemmilla oli sotkuinen, harmahtava tukka, vaikka he eivät näyttäneet vanhoilta. Etumainen heilutti yhtä kainalosauvaa kuin miekkaa ja huuteli minulle: "Miksi kansa menee kirkkoon? Vai menevätkö he kirkkoon?" Samassa hän pyyhälsi ohitseni.

Toinen tuli peräsä käsivarret levitettyinä sivuilleen ja kiihkeä ilme silmissä. Yritin muotoilla vastausta ensimmäiselle (ei ollut kirkonmenojen aika), ja toinen mies kääntyi kohdallani, piti katseensa minussa ja lopulta juoksi mäkeä alas takaperin - yhä hurmaantuneen keskittynein ilmein ja lujaa.

Olivatko he kaksi "alan miestä", joilla oli liikaa virtaa vanttuissa? Vai kohtasinko jotakin outoa, joka tuli suoraan auringon silmästä? Oliko ensimmäisellä kainalosauva vai Gungnir-keihäs? Katsoin vaistomaisesti taivaalle, mutta Hugin ja Munin -korppeja ei näkynyt - ei edes variksiksi naamioituneina.

Pitää pidättyä lukemasta Neil Gaimania.