Karitsailua II

Nyt oli rotanloukku vähällä rapsahtaa, mutta olimme jo oppineet varomaan. Karitsamme vasta laitetut parvekelasit repsottivat todella omituisesti tänä aamuna. Koska meillä on samanlaiset, saatoin todeta, että jokin voimakas työntö ja vääntö oli tarvittu, kun lasi oli 45 asteen kulmassa vinosti sisään ja alaspäin ja yläkisko oli joko vääntynyt tai murtunut.

Myöhemmin rouva pyysi minulta pientä apua kirjoituksen muotoiluksi "koska sinulla on se tietokone ja olet kirjoittanut enemmän". Olin hyvin varovainen ja kysyin puhelimessa, mikä kirjoitus. Aikaisemmin olisin sanonut hajamielisesti, että tule tänne niin katsotaan. olen tottunut antamaan tämänlaatuista naapuriapua - jopa tehnyt taloyhtiölle saunalistoja ihan ilmaiseksi.

Olisi pitänyt kirjoittaa todistus vakuutusyhtiölle, että rouva oli pessyt ikkunaa ja lasi oli juuttunut kiinni, minkä johdosta se oli luiskahtanut irralleen. Kieltäydyin suoralta kädeltä sotkeutumasta juttuun. Sitten hän soitti miehelleni samalla asialla ja mieheni sanoi saman huomattavasti karummalla kielellä. Sitten vasta tuli totuus: oli ollut humalainen kahakka.

Mieheni sanoi, että hän on jo tietoinen siitä. Lasit on nähty eikä sellaista jälkeä synny kuin isolla voimalla. Puhelu loppui siihen. Nyt haluaisimme tietää, kuka on yrittänyt heittää kenet ikkunasta ulos? Ei olisi päällisin puolin uskonut - rouva on sironpuoleinen ja mies vaikuttaa äkkiä katsoen tyyneltä ja tasaiselta.

Joka tapauksessa mieheni antoi yhden hyvän ohjeen: kun korjaaja tulee, älkää yrittäkö satuilla ikkunanpesusta. He ovat nähneet parvekelaseja ennenkin ja nauravat niin, ettei työstä tule mitään. Kertokaa totuus, vaikka kipeää tekisikin. Olen kuitenkin varma, että ohjetta ei noudateta. Rouva sanoi miehelleni puhelun päätteeksi, että hän nyt vain on tottunut puhumaan tällä tavoin, koska valehtelu on niin paljon helpompaa. Tulihan se sieltä.

Karitsailua

Tämä ei ole lampaanhoidollinen traktaatti, vaan kertomus karitsoiden aiheuttamasta vaarasta.

Opin jo äitini polvella, että karitsoita on kaikin keinoin vältettävä. Äitini nimitti "karitsoiksi" ihmisiä, jota onnistuvat takertumaan uhriinsa ja kehittämään riippuvuussuhteen, jota on vaikea, ellei mahdoton katkaista.

Nyt olemme mieheni kanssa sotkeutuneet karitsaan.

Juttu alkoi viattomasti. Talossamme asuu naapuri, jonka kanssa olemme viisi vuotta olleet juttelusuhteessa, Toisin sanoen pariskunnan rouva, joka tupakoi, on ensimmäisen kerroksen parvekkeen kaiteelta vyötäröään myöten ulkona höpöttämässä aina, kun ohi kulkee. Tämä on siedettävää. Ensimmäien virheen teimme mieheni kanssa, kun totesimme, että meillä oli tarpeettomia tavaroita - kankaisia lautasliinoja ja sarja Arabian kahvikuppeja (olen perinyt kolmen sukupolven astiat ja liinavaatteet ja miehenikin oman osansa, joten tavaraa riittää). Keksimme kysyä alakerran pariskunnalta, olisiko heillä käyttöä. Käyttöä löytyi.

Kiitollisuuden osoituksena pariskunta kutsui meidät kahville. Me tietenkin puolestamme kutsuimme heidät kahville. Vaaran merkkejä ilmeni jo silloin: rouva otti yhtäkkiä mieheni savukekotelosta savukkeen, kun mieheni ei ollut huoneessa. Tosin mies oli hiukan aikaisemmin tarjonnut ja rouva sillä hetkellä kieltäytynyt, mutta savukekotelo on miehelleni hyvin yksityinen esine.

Eilen sitten paukahti. Olin kaupassa (jonka rouva tiesi, koska hän soitti kännykkääni) ja rouva törmäsi meille. Mieheni ei ollut parhaalla tuulellaan juuri silloin - hän oli päättänyt pestä keittiön ikkunan ja kaatanut vahingossa vadillisen vettä parketille. Silti hän oli kohtelias - kunnes rouva ensin sanoi, että hän tuli vain hakemaan sunnuntain Aamulehteä, koska avomies unohti ostaa sen (minkä sattumalta tiesimme valheeksi). Sitten hän konttasi mieheni jaloissa ja etsi kaipaamaansa ilmoitusta lattian suojaksi levitetyistä lehden sivuista ja sotki ne saman tien. Seuraavaksi hän jo veteli keittiön laatikoita auki.

Mieheni kysyi aika terävästi, mitä tämä laatikoiden aukominen tarkoittaa. Roua sanoi hilpeästi, että hän vain hakee saksia. (Ne riippuivat selvästi näkyvissä naulassa keittiön seinällä). Mieheni, joka hoitaa parkettilattiaa kuin lapsen ihoa, oli jo ehtinyt huomauttaa kenkien ottamisesta pois, johon rouva oli vastannut: "Ne ovat vain minun kellaritossuni" (hän kulkee kellarikäytävää pitkin portaasta toiseen). Koska kellarissa remontoidaan, se ei ollut rauhoittava tieto, ja mies oli joka tapauksessa jo käskenyt ottaa tossut pois. Mitä rouva siis ei tehnyt.

Seuraavaksi rouva iski taas lupaa kysymättä miehen savukekotelon kimppuun. Tässä vaiheessa mieheni taisi nähdä punaista. Sitten seurasi loppuhuipennus.

Rouva sanoi: "Lidlissä on tällä viikolla halpa oluttarjous. Ostakaa nyt oikein iso kuorma, koska Jukka ja minä tulemme teille vappua viettämään."

AI ETTÄ MITÄ HÄH?

Nainen tulee toisen kotiin, valtaa reviiriä minkä ehtii lyhyen tuttavuuden jälkeen, ja sitten antaa tuollaisen ilmoituksen! Onneksi mieheni ei lyönyt.

Varoitettu on varuillaan. Olemme yllättäen saaneet vanhan ystävän kutsun heidän kesämökilleen vappua viettämään. Jos meidät silti nähdään aattona tai vapunpäivänä, kesämökki on peruttu, mutta meitä tullaan kohta hakemaan heidän kaupunkiasuntoonsa, joka sekään ei ole täällä päinkään.

MUTTA ETTÄ KEHTAAVAT! Tämä karitsointi loppui tähän.

Suvi tulee

Aurinko paistaa ja vettä sataa,
taitaa tulla kesä.

Päivän sitaatit

Papeilla on luterilaisessa perhejuhlassa sama merkitys kuin servieteillä. Ne kuuluvat siistiin kattaukseen.
- Pekka Mikkola, Aamulehti 15.4.2006


Maailman toiseksi kaunein näky on lukeva lapsi. Kaunein on tietysti nukkuva lapsi. Hän ei häiritse aikuista.
- Mikko Lehtonen, Aamulehti 15.4.2006


Päivän runo

Ilo visersi äänellä peipposen,
pienen ja kaikkein tyhmimmän,
puun oksalla vaaleanvihreän,
puun lehtiin puhjenneen.
Ilo visersi äänellä peipposen,
ja kaiku kirmasi hopeinen
yli kullanruskean sammalen
pois metsään hämyiseen.

Minä kuuntelin laulua peipposen,
pienen ja kaikkein tyhmimmän -
rakas kieltäjä, väität sen lähtevän
heti tullessa syksyn kuun.
Sekö korkea hymni on viisauden,
talitintti kun piiskuu vaivainen,
pää peitossa märkien höyhenten,
samalla oksalla puun?

- Aale Tynni

Kenraali Ratamo

Kenraali Ratamo

"Ruohometsän kansan" rakastajat muistavat, että kenraali Ratamon kuolema jäi todistamatta. Kaniinien taruissa hänen kerrottiin vielä palaavan:

Oli olemassa tarina, jonka mukaan kaukana ylängön takana eli suuri yksinäinen kaniini, oikea jättiläinen, joka ajoi elileitä kuin hiiriä ja meni silloin tällöin taivaalle silflaylle. Milloin suuri vaara uhkaisi, tulisi se takaisin puolustamaan niitä jotka kunnioittivat sen nimeä. Ja äitikaniinit pelottelivat poikasiaan ja sanoivat että kenraali tulisi niitä noutamaan jolleivät ne olisi kunnolla - ja kenraali oli mustan kaniinin serkku. Tällainen oli Ratamon muistomerkki.

Eivät tainneet kaniinit olla niinkään väärässä. Ilta-Sanomat kertoo:

Feltonin kylää riivaa isokokoinen karvapallo, joka popsii suuhunsa kaiken mikä irti lähtee.

Mustaruskean elikon nähneet kyläläiset kuvailevat sen olevan kuin jäniksen ja kaniinin risteytys. Mutanttipupun toinen korva on isompi kuin toinen. Kanilla on lyhyemmät takajalat ja korvat kuin jäniksellä. Oliota pidetäänkin enemmän kaniinina kuin jäniksenä.

Peto terrorisoi kylän varhaiskevään viljelyksiä öiseen aikaan. Kukaan ei saa sitä kiinni, eikä ainoakaan kevätporkkana ole ahmatilta turvassa. Olio on niin vahva, että se pystyy nostamaan mm. purjot kokonaisina ylös pellosta.

Kyläläiset ovat järjestäneet kaksi yövartiota, jotka partioivat kiväärit tanassa ympäri Feltonin peltoja. Vartiomiehillä on lupa ampua tappaakseen.

- Se ei ole mikään tavallinen eläin. Me olemme tekemisissä hirviön kanssa. Se on massiivinen, kertoi 63-vuotias Jeff Smith The Timesin mukaan. - Olen nähnyt sen jalanjäljet ja ne ovat koiran jälkien kokoiset, kauhisteli 17-vuotias Brian Cadman, joka on partioinut pelloilla nyt kolme yötä.

Kenraali Ratamo on palannut!

Pahempi juttu

Olen saatellut useita rakkaita omaisia ambulanssilla TAYSin ensiapuun, ja joka kerran kohtelu on ollut välinpitämättömästä törkeään - sekä potilaan että omaisen kohtelu. Eilen toimitin sinne mieheni, joka sai fyysisen rasituksen jälkeen ensin rintakivut (hänellä on sepelvaltimotauti) ja sen jälkeen ilmeiset aivoverenkierto-ongelmaan viittaavat oireet, joiden vuoksi hän vielä pyörtyessään löi pahasti päänsä:

Ensioireita ovat äkillinen toispuoleinen kasvon, ylä- tai alaraajan heikkous, puutuneisuus tai tunnottomuus, näön hämärtäminen, puhekyvyn tai puheen ymmärtämisen menetys, ankara äkillinen päänsärky sekä huimaus ja vaikeus kävellä.

Olen saatellut sekä TIA-kohtauksen saaneita että aivohalvauspotilaan sairaalaan, joten tunnistin aivohalvauksen mahdollisuuden. Niinpä toimin, kuten ohjeena on annettu:

Kun epäillään aivohalvausta, on välittömästi soitettava hälytyskeskuksen hätänumeroon 112, jossa tiedetään, miten on meneteltävä tämän jälkeen. Potilas viedään aivohalvauksen akuuttihoitoon perehtyneen sairaalan päivystyspoliklinikalle.

Ambulanssimiehet toimivat täysin asianmukaisesti. Potilas menetti vielä kahdesti tajuntansa ja alkoi myös krampata. Muutkin oireet olivat edelleen aivoverenkiertohäiriön mukaiset. Mitä sanoo lääkärikirjan ohje, kun potilas on saatu hoitoon?

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan tutkimuksissa on saatava nopeasti selville, onko kyseessä aivoinfarkti, aivoverenvuoto vai sillä kerralla vaarattomampi ohimenevä TIA-kohtaus, jossa veritulppa on jo spontaanisti liuennut. Potilaalle tehdään erilaisia tutkimuksia, joista tärkein on aivojen tietokone- tai magneettikuvaus, ja elintoiminnot pyritään saattamaan normaaleiksi.

Tutkimuksilla ja arvioinnilla on kiire, sillä jo ensimmäisinä tunteina syntyy peruuttamatonta tuhoa aivokudoksessa.

Mitä teki TAYS? Ei mitään. Tai siis potilas siirrettiin käytävälle sänkyyn paareilta. Ambulanssimiehet olivat panneet tipan jo kotona, tilittivät vastaanottavalle lääkärille tilanteen ja lähtivät. Sen jälkeen ei sitten mitään tapahtunutkaan. Yritin aina välillä taklata jonkun, varsinkin siinä vaiheessa, jossa potilas sai kolmannen, pahan kouristuskohtauksen. Minut huiskaistiin sivuun. Kukaan ei käynyt edes verikoetta ottamassa, vilkaisemassa tai mitään muutakaan.

Kun olimme tunnin verran odotelleet, oireet alkoivat hellittää. Mies halusi vessaan. Yritin taas pyytää henkilökunnalta apua - jos mieheni olisi kaatunut, en pienenä naisena olisi pystynyt sitä mitenkään estämään. Apua ei tullut. Mies meni vessaan. Sitten hän halusi tupakalle. Kaksoisnäköä esiintyi, päätä särki erittäin pahasti, mutta muuten hän alkoi osoittaa toipumisen merkkejä. Hän meni tippapulloineen ulos polttamaan. Tullessaan sisään (jäin huolestuneesti vartioimaan paikkaa siltä varalta, että joku kysyisi potilaan perään - turhaa vaivaa, ketään ei kiinnostanut) hän oli kiihtynyt ja halusi kotiin. Ulkona oli ollut hyvin sairaan oloinen nainen, joka sanoi olevansa kolmen pienen lapsen äiti. Hän oli tullut sairaalaan edellisenä päivänä klo 12 aikaan. Kello kaksi yöllä hänen oli käsketty lähteä ja tulla uudelleen seuraavana päivänä. Nyt kello alkoi olla seitsemän illalla, eikä hän koko tänä kahden vuorokauden aikana ollut edes nähnyt lääkäriä. Lapset yksin kotona. Mieheni pelkäsi samaa kohtaloa.

Menin taas sanomaan, että huomiota tarvittaisiin. Minut huiskaistiin taas pois. Mies alkoi saada paniikkihäiriön oireita - hän saa niitä sairaalassa. Estelystäni huolimatta hän repi itse kanyylin pois. Silloin pulpahti esiin henkilökunnan jäsen, joka haukkui meidät sinisiksi - käsivarsi vuoti verta ja me "tahallamme aiheutimme siivoojalle lisätöitä". Siinä kaikki saamamme apu ja huomio.

Tulimme kotiin. Mies on vielä hengissä, vaikka kärsii vieläkin kaksoisnäöstä, huimauksesta, "poissaolon" hetkistä ja ankarasta päänsärystä. Oletettavasti kyseessä siis oli TIA eikä aivohalvaus tai aivoinfarkti. Se joka tapauksessa sairaalan "kiireisistä tutkimuksista". Huomio: TAYS on yksi niistä sairaaloista, jotka kerskuvat omaavansa edellytykset liuotushoitoon.

Pieni lisähuomio: kun äitini aikoinaan sai aivohalvauksen, istuin hänen vierellään ensiavussa neljä tuntia, ennen kuin häntä alettiin tutkia. Hän jäi pysyvästi halvaantuneeksi ja sairaalavuoteeseen.

Olen kirottu nero!

Vaikka tietenkin minä sen tiesin ennestäänkin...

I am 10% Idiot.

I am not annoying at all. In fact most people come to me for advice. Of course they annoy the hell out of me. But what can I do? I am smarter than most people.

Take the
Idiot Test
@ FualiDotCom

Kännykkäkäytöstä

Lidlissä taas. Suurperheisiä (ostosten määrästä päätellen) paljon jonoissa. Yksi jono (se minun, tietysti) ei liikkunut, ei liikkunut, ei liikkunut. Tavarat seisoivat, ihmiset seisoivat, kassa katseli tyhjyyteen. Syy: maksuvuorossa oleva nuori nainen, joka puhui kännykkään. Siinä käytiin läpi viikonlopun moninaiset tapahtumat ja parin sukulaisenkin asiat. Lopulta hän sanoi: "Jutellaan myöhemmin lisää", pani kännykän pois, maksoi ostoksensa ja tilanne pääsi etenemään.

Kukaan ei lyönyt. Kumma asia.