Pahempi juttu

Olen saatellut useita rakkaita omaisia ambulanssilla TAYSin ensiapuun, ja joka kerran kohtelu on ollut välinpitämättömästä törkeään - sekä potilaan että omaisen kohtelu. Eilen toimitin sinne mieheni, joka sai fyysisen rasituksen jälkeen ensin rintakivut (hänellä on sepelvaltimotauti) ja sen jälkeen ilmeiset aivoverenkierto-ongelmaan viittaavat oireet, joiden vuoksi hän vielä pyörtyessään löi pahasti päänsä:

Ensioireita ovat äkillinen toispuoleinen kasvon, ylä- tai alaraajan heikkous, puutuneisuus tai tunnottomuus, näön hämärtäminen, puhekyvyn tai puheen ymmärtämisen menetys, ankara äkillinen päänsärky sekä huimaus ja vaikeus kävellä.

Olen saatellut sekä TIA-kohtauksen saaneita että aivohalvauspotilaan sairaalaan, joten tunnistin aivohalvauksen mahdollisuuden. Niinpä toimin, kuten ohjeena on annettu:

Kun epäillään aivohalvausta, on välittömästi soitettava hälytyskeskuksen hätänumeroon 112, jossa tiedetään, miten on meneteltävä tämän jälkeen. Potilas viedään aivohalvauksen akuuttihoitoon perehtyneen sairaalan päivystyspoliklinikalle.

Ambulanssimiehet toimivat täysin asianmukaisesti. Potilas menetti vielä kahdesti tajuntansa ja alkoi myös krampata. Muutkin oireet olivat edelleen aivoverenkiertohäiriön mukaiset. Mitä sanoo lääkärikirjan ohje, kun potilas on saatu hoitoon?

Aivoverenkiertohäiriöpotilaan tutkimuksissa on saatava nopeasti selville, onko kyseessä aivoinfarkti, aivoverenvuoto vai sillä kerralla vaarattomampi ohimenevä TIA-kohtaus, jossa veritulppa on jo spontaanisti liuennut. Potilaalle tehdään erilaisia tutkimuksia, joista tärkein on aivojen tietokone- tai magneettikuvaus, ja elintoiminnot pyritään saattamaan normaaleiksi.

Tutkimuksilla ja arvioinnilla on kiire, sillä jo ensimmäisinä tunteina syntyy peruuttamatonta tuhoa aivokudoksessa.

Mitä teki TAYS? Ei mitään. Tai siis potilas siirrettiin käytävälle sänkyyn paareilta. Ambulanssimiehet olivat panneet tipan jo kotona, tilittivät vastaanottavalle lääkärille tilanteen ja lähtivät. Sen jälkeen ei sitten mitään tapahtunutkaan. Yritin aina välillä taklata jonkun, varsinkin siinä vaiheessa, jossa potilas sai kolmannen, pahan kouristuskohtauksen. Minut huiskaistiin sivuun. Kukaan ei käynyt edes verikoetta ottamassa, vilkaisemassa tai mitään muutakaan.

Kun olimme tunnin verran odotelleet, oireet alkoivat hellittää. Mies halusi vessaan. Yritin taas pyytää henkilökunnalta apua - jos mieheni olisi kaatunut, en pienenä naisena olisi pystynyt sitä mitenkään estämään. Apua ei tullut. Mies meni vessaan. Sitten hän halusi tupakalle. Kaksoisnäköä esiintyi, päätä särki erittäin pahasti, mutta muuten hän alkoi osoittaa toipumisen merkkejä. Hän meni tippapulloineen ulos polttamaan. Tullessaan sisään (jäin huolestuneesti vartioimaan paikkaa siltä varalta, että joku kysyisi potilaan perään - turhaa vaivaa, ketään ei kiinnostanut) hän oli kiihtynyt ja halusi kotiin. Ulkona oli ollut hyvin sairaan oloinen nainen, joka sanoi olevansa kolmen pienen lapsen äiti. Hän oli tullut sairaalaan edellisenä päivänä klo 12 aikaan. Kello kaksi yöllä hänen oli käsketty lähteä ja tulla uudelleen seuraavana päivänä. Nyt kello alkoi olla seitsemän illalla, eikä hän koko tänä kahden vuorokauden aikana ollut edes nähnyt lääkäriä. Lapset yksin kotona. Mieheni pelkäsi samaa kohtaloa.

Menin taas sanomaan, että huomiota tarvittaisiin. Minut huiskaistiin taas pois. Mies alkoi saada paniikkihäiriön oireita - hän saa niitä sairaalassa. Estelystäni huolimatta hän repi itse kanyylin pois. Silloin pulpahti esiin henkilökunnan jäsen, joka haukkui meidät sinisiksi - käsivarsi vuoti verta ja me "tahallamme aiheutimme siivoojalle lisätöitä". Siinä kaikki saamamme apu ja huomio.

Tulimme kotiin. Mies on vielä hengissä, vaikka kärsii vieläkin kaksoisnäöstä, huimauksesta, "poissaolon" hetkistä ja ankarasta päänsärystä. Oletettavasti kyseessä siis oli TIA eikä aivohalvaus tai aivoinfarkti. Se joka tapauksessa sairaalan "kiireisistä tutkimuksista". Huomio: TAYS on yksi niistä sairaaloista, jotka kerskuvat omaavansa edellytykset liuotushoitoon.

Pieni lisähuomio: kun äitini aikoinaan sai aivohalvauksen, istuin hänen vierellään ensiavussa neljä tuntia, ennen kuin häntä alettiin tutkia. Hän jäi pysyvästi halvaantuneeksi ja sairaalavuoteeseen.