Rooleista

Sain tänään "Labyrintti"-lehden numeron. Koko numero oli omistettu rooleille, ja se antoi minulle paljon ajateltavaa. Mielenterveyspotilaan omaisena tiedän melkoisesti lehdessä käsitellyistä omaisen rooleista; taloudenhoitajan, tukijan, sairaanhoitajan, pankkivirkailijan, jopa dosetin (lääkejakelijan) rooleista. Ideat tulivat rooleista laajemmin.

En ole esimerkiksi ikinä tullut ajatelleeksi, että bussiin astuessani olen bussimatkustajan roolissa, kaupassa asiakkaan roolissa, vaikka nämä ovat aivan ilmeisiä. Mieheni usein sanoo, miten ammattimainen bussilla matkaaja olen. Bussimatkustajan roolissa suhtaudutaan aivan tietyllä tavalla kanssamatkustajiin; kaupan asiakkaan rooli vaatii tiettyjä seikkoja (etiketin mukaan mm. kassajonossa kuuluu panna pulikka ostostensa taakse; suhtaudun syvällä halveksunnalla taukkeihin edessäni, jotka laiminlyövät tämän).

Ikääntyvän naisen rooliin kuuluu avustaa muita tiellä liikkujia. Ilmeisesti rooliin kuuluisi myös antaa kolikoita erilaisille kerääjille; olen huomannut, että pyytäjät valikoivat nimenomaan iäkkäämmät naiset, koska heidän rooliinsa kuuluu olla myötätuntoisia kuuntelijoita.

Kuljemme elämämme halki kymmenissä eri rooleissa ja vaihdamme niitä trapetsitaiteilijan näppäryydellä edes huomaamatta sitä. Yksikin lipsahdus, ja on kanssaroolipelaajiensa naurun ja halveksunnan kohde. Silti harva putoaa tangoltaan.