lauantaina, helmikuuta 18, 2006

Pikku prinsessa

Sara ja kalakori

Burnettin "Pikku prinsessasta" tuli todella lumoava versio televisiosta. Tämän haluaisin videona. Minua on aina tympinyt Shirley Temple -versio. Tässä vuoden 1995 versiossa oli tavoitettu Burnettin henki.

Tosin Sara oli hiukan häijympi kuin kirjassa, mutta se oli vain hyväksi. Kohtaus, jossa Sara ja Becky kaatoivat nokea savupiippuun, oli hauska. Mahdollisesti Ram Dassin taikatemppu ullakkohuoneen taian kanssa jäi epäselväksi niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet (jos sellaisia on), mutta itse Ram Dass on hyväntahtoinen taikuri, todella velhomainen hahmo. Amelia-neidin pako maitomiehensä kanssa oli myös hauska. Tarinan siirtäminen New Yorkiin mahdollisti Beckyn muuttamisen mustaksi tytöksi ja antoi lisää ulottuvuuksia tälle lasten pahoinpitelyn klassiselle kuvaukselle.

Neiti Minchin oli ilkeä - hänen kuuluikin olla - mutta yksi pieni vilahdus antoi ymmärtää, että hänelläkin oli tarinansa. Hänen suistumisensa kurjuuteen lopussa meni vähän laidan yli, mutta kuten amerikkalainen arvostelija kirjoitti, lapsikatsojat varmasti arvostivat sitä.

Tämä "Pikku prinsessa" ja "Salainen puutarha" - kaksi filmiä aikuisille naisile, jotka ovat säilyttäneet lapsen sydämen.

1 Comments:

At 5:27 ap., Anonymous Anonyymi said...

Minä en ollut tästä Pikku prinsessasta kuullutkaan. Kirjan luin riekaleiksi, erityisesti palasin siihen kohtaan, jossa Ram Dass poistuu ikkunasta ja jää katsomaan, miten tytöt heräävät ja löytävät kaikki hänen tuomansa ihanat, lämpimät vaatteet ja tavarat.
Panen muistiin, pitää etsiä katsottavaksi.

 

Lähetä kommentti

<< Home