Karitsailua II

Nyt oli rotanloukku vähällä rapsahtaa, mutta olimme jo oppineet varomaan. Karitsamme vasta laitetut parvekelasit repsottivat todella omituisesti tänä aamuna. Koska meillä on samanlaiset, saatoin todeta, että jokin voimakas työntö ja vääntö oli tarvittu, kun lasi oli 45 asteen kulmassa vinosti sisään ja alaspäin ja yläkisko oli joko vääntynyt tai murtunut.

Myöhemmin rouva pyysi minulta pientä apua kirjoituksen muotoiluksi "koska sinulla on se tietokone ja olet kirjoittanut enemmän". Olin hyvin varovainen ja kysyin puhelimessa, mikä kirjoitus. Aikaisemmin olisin sanonut hajamielisesti, että tule tänne niin katsotaan. olen tottunut antamaan tämänlaatuista naapuriapua - jopa tehnyt taloyhtiölle saunalistoja ihan ilmaiseksi.

Olisi pitänyt kirjoittaa todistus vakuutusyhtiölle, että rouva oli pessyt ikkunaa ja lasi oli juuttunut kiinni, minkä johdosta se oli luiskahtanut irralleen. Kieltäydyin suoralta kädeltä sotkeutumasta juttuun. Sitten hän soitti miehelleni samalla asialla ja mieheni sanoi saman huomattavasti karummalla kielellä. Sitten vasta tuli totuus: oli ollut humalainen kahakka.

Mieheni sanoi, että hän on jo tietoinen siitä. Lasit on nähty eikä sellaista jälkeä synny kuin isolla voimalla. Puhelu loppui siihen. Nyt haluaisimme tietää, kuka on yrittänyt heittää kenet ikkunasta ulos? Ei olisi päällisin puolin uskonut - rouva on sironpuoleinen ja mies vaikuttaa äkkiä katsoen tyyneltä ja tasaiselta.

Joka tapauksessa mieheni antoi yhden hyvän ohjeen: kun korjaaja tulee, älkää yrittäkö satuilla ikkunanpesusta. He ovat nähneet parvekelaseja ennenkin ja nauravat niin, ettei työstä tule mitään. Kertokaa totuus, vaikka kipeää tekisikin. Olen kuitenkin varma, että ohjetta ei noudateta. Rouva sanoi miehelleni puhelun päätteeksi, että hän nyt vain on tottunut puhumaan tällä tavoin, koska valehtelu on niin paljon helpompaa. Tulihan se sieltä.