tiistaina, tammikuuta 31, 2006

Pysähtyneisyyden aika

Jotkut päivät vain ovat sellaisia. Ulkona tasaisen harmaata, sisällä tasaisen harmaata. Mies pelaa yksinään Yatzya. Vaimo lukee. Televisiossa "Murhasta tuli totta", "Pokka pitää" ja muita uusintoja.

Jotakin sentään tapahtuu. Vammalassa opettaja on viipaloinut kolmea ihmistä kahdella samuraimiekalla aamuyöstä. Mora on niin tavallinen; harva heiluttaa katanaa.

maanantaina, tammikuuta 30, 2006

Päivän sitaatti

"Siinä asiassa me kaksi oltiin eri mieltä", Poppy sanoi. "Minä nimittäin aina sanoin hänelle: 'Kuule', minä sanoin. 'Todellista elämää ei ole olemassakaan. Ihmisen todellinen elämä on se elämä, jota hän elää, oli se mitä tahansa. Täytyy vain yrittää tehdä parhaansa niistä aineksista jotka on saanut', minä sanoin."

- Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina

lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Myöhäisempää herännäisyyttä

Niin monet ovat siirtyneet Firefoxiin että tunnen itseni idiootiksi, kun keksin sen vasta nyt. Olin saanut jostakin kielteisiä lausuntoja koskien sitä, että Firefox saattaa sotkea koko Windowsin ja minulla oli jo ihn tarpeeksi sotkuja käsissäni. Tänään lopulta kyllästyin siihen lankavyyhteen, joka Exploreristani on tullut - pelkkiä sotkuisia päitä eikä yhtään yhtenäistä säiettä - ja latasin Firefoxin. Ja katso, ihme tapahtui. Ei kaatumisia yhtään kertaa, vaikka vähän hidas se onneton on, ja layout vaatii joko tottumista tai korjaamista. Hallelujaa!

perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Päivän sitaatti

"Tarkemmin ajatellen", Will sanoi, "minä taidankin ottaa tuota Keittiömestarin palkittua miekkakalaa."
"Miekkakalaa", tarjoilija toisti. Hän pyyhki yli sen mitä oli äsken kirjoittanut.
"Mutta ilman Suloisenmakeaa sipulikastiketta", Will sanoi. "Paitsi jos..." hän jatkoi. Hän rypisti tuuheita, valkoisia kulmakarvojaan. "Onko se sitten sitä aitoa Keittiömestarin palkittua miekkakalaa, jos siinä ei ole kastiketta?"
"Tuskin se missään tapauksessa on juuri sitä Keittiömestarin palkittua miekkakalaa", tarjoilija sanoi, "koska sen söivät kilpailun tuomarit."

- Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina

tiistaina, tammikuuta 24, 2006

Kuulkaahan nyt, pikkurouva

Naisena on erikoinen kokemus asioida autoliikkeessä (onneksi ei ole tarvinnut), tietokone- tai kameraliikkeessä ja sähkö- tai rautakaupassa. Nämä miesten linnakkeet pitävät sitkeästi kiinni siitä, että kaikki naiset ovat aivottomia idiootteja, jotka ymmärtävät korkeintaan kaksitavuisia sanoja eivätkä erota kirjoituskonetta konekivääristä.

Viimeisin kokemukseni oli sähköliikkeestä. Meille pantiin kaksi uutta loistevaloa keittiöön - kuivauskaapin alle ja työtason päälle. Ne "killittivät", kuten mieheni sanoi. Etsimme ratkaisua ongelmaan. Soittelimme useampaankin paikkaan, mutta koska meiltä puuttui oikea sanasto, emme löytäneet oikeaa tuotetta emmekä kauppaa.

Suoraan ikkunoistamme näkyy sähköliike. Mieheni soitti sinne ja kyseli häikäisysuojaa. Siellä vastattiin, että heiltä löytyy, jos malli tuodaan mukana. Mieheni on huono liikkumaan pieniäkin matkoja sydänvian vuoksi, joten minä lähdin toisen lampun kuoren kanssa. Liikkeessä lojui tuoleilla kaksikin sähkömiestä. Toinen kysyi, missä tuossa halkeama on. Selitin tilanteen uudelleen. He olivat kuvitelleet, että lampun suojus oli rikki. Sitten tuli tämä "pikkurouva" -osa. Minulle kerrottiin säälivästi, että "kuulkaahan pikkurouva, ei sellaisia myydä".

Olin hiukan hämmentynyt, koska lampun asentanut sähkömies oli maininnut, että niitä on. Vein kuitenkin viestin miehelleni, joka rupesi kasaamaan korviketta pakkausteipistä. Korvike toimi hyvin muuten, mutta teippi oli keltaista, mikä on hieman häiritsevää. Vinoon risteyksen poikki sanotusta sähköliikkeestä (eli ihan näkömatkan päässä talostamme) on Rauta ja Väri. Taivalsimme sinne yhdessä. Mieheni ajatteli, että ilmastointiteippi voisi olla sopivaa. Tulimme ulos mukanamme juuri sitä, mitä haimmekin - häikäisysuoja, standardimalli, täsmälleen meidän lamppuihimme sopiva, eikä edes sikahintainen. Täysin normaali tuote.

Taidanpa mennä kertomaan niille "pikkurouva"-miehille, että jos joku muukin tulee kysymään häikäisysuojia, niin tiedoksenne, herrat, voitte neuvoa tuonne risteyksen poikki. Sieltä löytyy. Ja tunkekaa hieno sähköliikkeenne paikkaan, jota pikkurouvat eivät mainitse.

sunnuntai, tammikuuta 22, 2006

Tekniikka on ihanaa

Tietokoneeni kehitti loppiaisaattona dementian. Se ilmoittaa yhtä mittaa peruuttamattomasta muistihäiriöstä ja kaatuu sen jälkeen. Jotkin häiriötilat ovat tavallaan ymmärrettäviä - sivut, joissa on paljon animaatioita, kohoikkunoita ja muuta tilaa vievää. Häiriö alkoi, kun Elisa päivitti turvaohjelmansa, joka mm. poistaa kohoikkunat, ja tähän kohtaan on kaiketi tullut solmu.
Jotkin oat järjelle käsittämättömiä. Olen joutunut poistamaan blogeja lukulistaltani ongelman takia. Tietokoneeni vieroksuu esimerkiksi "Maalaisen" ja "Antton Rönnholmin" blogeja. Samaten se on pannut mustalle listalle Benropen. Tuskastuttavaa. Ilman Iltalehteä voi olla, mutta miten ilman hyviä blogeja?

perjantaina, tammikuuta 20, 2006

Auton mäntä -kuvasarja






Mies lainaa joskus digikameraani ja rakentaa asetelmia lempiesineistään. Nämä kuvat kuulemma edustavat nelitahtimoottorin männän liikettä. Esineinä ovat: hänen arpajaispalkintona voittamansa brasilialaisen ilotytön kengät ja minun joululahjaksi antamani "jee-jee-Jerry-Cotton ajaa-punaisella-Jaguarilla" -auto. (Hän keräilee pienoismalleja ja rallattelee Jerry Cottonia.)

Panin yhden kuvan meemini kuvitukseksi, sitä kehuttiin ja mies hyppäsi riemusta niin kattoon että keittiön kattolamppu meni vinoon. Päätin panna koko sarjan esille.

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

Pupu ja pakkanen



on talvi
ilma on kylmä maa kova
jänö siellä kärsii metsässä nälkää
ei löydä ravintoa

- Pentti Saarikoski

Jänis hangella nälkäänsä syö viheriää kuuta,
jänis haavoittaa lunta.
Jäniksen leipää surullista on luminen puu.

- Helvi Hämäläinen

En pidä pakkasesta.

tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Kissan valjaat

Kummastuksempaa ja kummastuksempaa. Näin kaupungilla elämäni oudoimmat kissan valjaat. Jaan kummastukseni muidenkin kanssa.

Kaupan kassalla oli nuori tyttö, jonka villamyssyssä oli pirun sarvet. Kaikella muotoa, hauska myssy, mutta niiden vuoksi tulin katsoneeksi häntä. Ulkopuolella hän irroitti kaupan pylväästä talutushihnan, jonka toisessa päässä oli nuori, musta kissa. En jättäisi pientä kissaa yksinään keskelle kaupunkia. Sitten hän kissoineen ilmestyi samalle bussipysäkille. Ihmisiä oli paljon, joten en suuremmin katsellut, ennen kuin neitonen älähti ja pyydysti kissansa. Otus oli luikahtamassa vapauteen pysäkin katoksen reunan alta. Tyttö polvistui (kaksi kassia, palava savuke), ja alkoi pujottaa valjaita uudelleen kissan ylle. Silloin katsoin, ja pitkään.

Valjaat oli kotona tehty ohuesta nahkahihnasta. Toinen silmukka kulki kissan etujalkojen takaa ja toinen takajalkojen edestä. Selässä ne yhdisti hihnanpätkä, johon oli joenkuten kiinnitetty iso koiran talutushihna (kuva).

En tiedä, miten kauan tytöllä oli kissa ollut, mutta veikkaan, ettei kauaa tulevaisuudessa. Terve kissa lähte virityksestä vilauksessa. Tytön onni, että kissa ilmeisesti pelkäsi niin kaupan ovella, ettei uskaltanut häipyä.

sunnuntai, tammikuuta 15, 2006

Päivän sitaatti

"Mikä hyvänsä on mahdollista, joten kaikki mitä minä halusin oli mahdollista", Chanu jatkoi. "Mutta entä kaikki muut mahdollisuudet? Ne, joita ei näe nuorena mutta jotka ovat silti olemassa. Jonakin päivänä sitä herää ja sanoo itselleen: En minä tätä valinnut. Ja sitten miettii pitkään: Vai valitsinko?"

"Minä tiedän kyllä, mitä haluan", sanoi Karim.

Hän tuijotti Chanua, mutta Chanu näytti unohtaneen hänet.

Chanu otti anorakin lattialta ja avaimet kaapin päältä. Hän pani avaimet taskuun ja helisytti niitä.

"Minä tiedän kyllä, mitä haluan", Karim toisti.

"Kun on vanha, kaiken ei tarvitse enää olla mahdollista", sanoi Chanu. "Mutta joidenkin asioiden pitää olla varmoja."

- Monica Ali: Brick Lane



Ja vähän Paustovskia

Luoksemme tuli vahtisotilas, hänkin katseli, seisoskeli paikallaan.

- Yritä kuinka tahansa, hän sanoi vihdoin, - niin vieraaseen maahan meikäläinen veikko ei totu. Sadekin täällä on toisenlainen. Ruoho on tavallaan tuttua, mutta se ei ole omaa.

- Konstantin Paustovski: Rajuilma nousee

perjantaina, tammikuuta 13, 2006

Päivän uutissitaatti

Tämän aamun uutissitaattien kuningas on seuraava:

Suurin ongelmahan meillä on nää sohvaperunat. Ne pitää saada liikkeelle.

Tätähän meille ovat kaikki liikunta-asintuntijat suositelleet. Aforismin tästä tekee lausuja. Hän on Sedu Koskinen, yökerhojen kruunaamaton valtias. Eikä yritä lähettää kansaa sauvakävelyn pariin tai hiihtoladuille.

Toisen sijan valtaa uutisteksti:

Ravintolaketju Sodexho kieltää ensimmäisenä raa'an kananmunan käytön ruoanvalmistuksessa lintuinfluenssan pelon vuoksi.


Miten kanat saataisiin munimaan kypsiä munia? Pidetään niitä grillissä?

torstaina, tammikuuta 12, 2006

Lidlin pääsiäisjänis

Lidlissä aina sattuu ja tapahtuu. Johtunee siitä, että siellä käy niin monenlaista väkeä, ja sitten siitä, että kassajonot ovat pitkiä ja kaikkea mahtuu tapahtumaan.

Viimeksi käydessä seisoin mahdottoman pitkässä jonossa ja potkin ostoskoria edessäni (painoi liikaa kädessä riiputettavaksi). Takavasemmalta ilmestyi metrin korkuinen vaaleanpunainen pupu pitkät korvat heiluen ja laski varovasti koriini pussin perunalastuja. Hämmästyin: Lidlillä on asiakaskampanja ennen aikojaan, ei nyt vielä ole pääsiäinen. Viereisestä jonosta kuului:

"Nipsu, älä vie sitä sinne, se on meidän ostos!"

Nipsu, joka paljastui pörrökangashaalarissa olevaksi lapsukaiseksi korvineen kaikkineen, otti perunalastupussin ja vei sen äidilleen viereiseen jonoon. Otti äidin korista varovasti jälkiruokavanukkaan, käveli jonoa pitkin ja pani sen vanhan rouvan koriin. Taas kaikui epätoivoinen:

"Nipsu, älä vie sitä tädille, sekin on meidän ostos!"

Lopulta äiti, joka oli työntänyt ostoksiaan lastenrattaissa, tyhjensi rattaat, roikotti tavaroitaan käsissään ja komensi:

"Nipsu, pistä pehvasi tähän!"

Nipsun ura lahjoja vievänä pääsiäisjäniksenä loppui siihen.

tiistaina, tammikuuta 10, 2006

Yhteensattumia

Miten osuvatkaan yhteensattumat kohdalleen tässä maailmassa! (Eiväthän ne muuten yhteensattumia olisikaan.) TV oli auki ja uutisissa ajeltiin kanoja pitkin Turkin maaseutua. Luin kirjaston sähköpostia; minulle tulee tieto uusista kirjoista. Ensimmäisenä tarjottiin Hans Petersenin kirjaa "Kun tuuli vei kanat". Miten harvinaisen osuvaa.

sunnuntai, tammikuuta 08, 2006

Ruotsalaisen Napoleon

Olen lueskellut Herman Lindqvistin Napoleonin elämäkertaa. Lindqvist kiinnittää enemmän huomiota Bernadotteen, Ruotsin tulevaan kuninkaaseen, aikaisemmin lukemani Napoleonin elämäkerta, vanha Octave Aubryn kirjoittama. Tämä on vain luonnollista. Lindqvistillä on hiukan korvaan ottava sähkösanomatyyli, pelkkiä lyhyitä päälauseita. Sukkela mies hän on, on huvittavaa lukea sellaisia kommentteja kuin että "Bernadotten sydän oli aina vasemmalla" (eikö meidän kaikkien) tai, kun pohdittiin, kuka Bourbon-sukuinen prinssi olisi tulossa salaa Ranskaan johtamaan kapinaa (tällainen huhu oli levinnyt), mainittiin tulevan Ludwig XVIII:n "olevan kykenemätön nuijimaan edes peltopyytä, vaikka lakeija olisi pidellyt lintua".

Napoleon joutui jakelemaan arvonimiä kateellisille sisaruksilleen. Pauline-sisar sai Guastallan ruhtinattaren arvon. Hänelle valkeni nopeasti, että Guastalla oli muutamia neliökilometrejä maata, sen alueella oli 5000 asukasta ja raunioitunut kaupunki. Pauline hyökkäsi Napoleonin kimppuun:

"Caroline on saanut oikean maan, jossa on ministerit ja hallitus, mutta minä olen saanut vain pienen kyläpahasen, jossa on muutama viheliäinen sika. Parahin veli, lupaan repiä silmät päästäsi, ellet anna minulle oikeaa maata hallittavaksi, maata joka on vähän nenäliinaa suurempi ja jonka asukkailla ei ole neljä jalkaa ja saparohäntä. Tarvitsen sen itselleni ja miehelleni."

"Sinun miehesi on idiootti", Napoleon sanoi. "Niin kuin en sitä tietäisi", Pauline vastasi, "mutta mitä tekemistä sillä on maan hallitsemisen kanssa?"



Tällaista historiaa on ahuska lukea.

perjantaina, tammikuuta 06, 2006

Päivän sitaatti

"I'm not clever", said Rachel quickly.
Elise laughed. "One queer thing", she said, "about being clever is that clever people are ashamed of it..."
- Elisabeth Bowen: The Jungle

torstaina, tammikuuta 05, 2006

Vanha mies ja hevonen

Kiinalainen tarina vanhasta miehestä ja hevosesta tuli tänään mieleen. Siis se juttu, jossa pohditaan, jonko jokin siunaukseksi vai kiroukseksi

Tarinassahan vanhan miehen hevonen karkasi, ja naapurit tulivat sanomaan: "Voi mikä onnettomuus!" Vanhus vastasi: "Mistä tiedätte, onko se onnettomuus?" Sitten juttu jatkui vuoroin hyväksi, vuoroin pahaksi - hevonen tuli takaisin mukanaan villihevonen - poika opetteli ratsastamaan - katkaisi jalkansa - välttyi menemästä sotaväkeen.

Meillä aamulla kesken kahvinkeiton pistorasia irtosi seinästä. Vanha talo. Reikä seinässä, paljaat johdonpäät. Seurasi hätää ja hämmennystä. Loppiaisaatto, keittiön ainoa pistorasia; ei kahvia, ei mikroa, ei silitysrautaa. Soitin vuokraemännälle, tämä soitti pojalleen, joka lähetti sähkömiehen tunnin kuluessa. Nyt saamme kaksi uutta pistorasiaa ja saman tien kauan kaivatut kohdevalot keittiöön, kaikki ilmaiseksi. Mikä ihana siunaus tämä onnettomuus on.

Emäntä väitti puhelimessa, että tulee "hiljainen mies, oikea köriläs, mutta osaava". Osaava tämä korjaaja on, mutta puhua porisee keittiössä miehen kanssa. Ilmeisesti hän vain ei pidä vanhoille naisille puhumisesta.

keskiviikkona, tammikuuta 04, 2006

Päivän sitaatti

Kun maailma murjoo ja huolet synkistää mielen,
älä istumaan jää ja murehdi, huokaa ja sure.
Lähde ulos ja keuhkot täyteen vedä Jumalan ilmaa,
sitten työhön taas käy ja hymyillen hammasta pure.
- Vikram Seth

Death doesn't really part people; it's life that does that.
- Sharyn McCrumb

Ruumiin kiusat ovat lähtöisin sielusta; ja jollei mieltä ensin tyydytetä, ei ruumis voi parantua.
- Robert Burton

Kaappeja voi hallita: ne eivät purnaa eivätkä vänkää, eivät ahdistu eiväkä murru. On helpompaa pitää paikat puts ja plank kuin olla ihmisiksi ihmiselle.
- Maarit Tastula

tiistaina, tammikuuta 03, 2006

Katastrofeja

On se mukavaa, kun vaimolla on mies, joka aina, kun vaimolla on vaikeaa, kehittää 1-3 katastrofia. Kun katastrofit on hoidettu, vaimo ei enää muista palata vaikeuksiinsa ja niin niistä on päästy.

Tässä nimenomaisessa tilanteessa vaimon vaikeus oli lähiomaisen kuolema. Miehen katastrofit seurasivat toisiaan vuorokauden aikana seuraavsti:

- 1. katastrofi: mies kehitti voimakkaan masennustilan tyyliin "Tule, kuolema!" lisätuntomerkkinä erilaisten itsemurhatapojen pohtiminen. Vaimon oikea reagointi tähän on kuunteleminen: missään nimessä ei sovi huomauttaa, ettei ainakaan puukolla, se pilaa parketin, tai muita snidejä repliikkejä.

- 2. katastrofi: mies kehitti voimakkaan hammassäryn, mikä luonnollisesti sulki pois kuvioista katastrofin n:o 1. Jostakin syystä masennus ja hammassärky ovat toisensa pois sulkevat asiat. Hammassäryn mies kehittää n. 4-5 kertaa vuodessa, aina samaan hampaaseen. Se iskee illalla/yöllä/viikonloppuna/juhlapyhän aattona/aikana, tai minä tahansa näiden yhdistelmänä. Tapahtumakulku:

- haetaan hammaspäivystyksen numeroa Internetistä (edellisellä kerralla haettu hammaspäivystyksen numero ei miehelle kelpaa, ei myöskään puhelinluettelo)
- haetaan sittenkin hammaspäivystyksen numeroa puhelinluettelosta
- todetaan, että hammaspäivystys antaa hätätilanteille käyntiajan puhelinsoittoaikana, joka on yleensä seuraavan viikon keskiviikkona tunnin ajan; muille kuin hätätapauksille aikoja ei anneta laisinkaan
- haetaan yksityistä, päivystävää hammaslääkäriä puhelinluettelosta
- soitetaan löytyneisiin numeroihin; todetaan, että ne joko eivät vastaa tai pyytävät soittamaan uudelleen seuraavana arkipäivänä kello 8 aamulla ajanvarausta varten
- etsitään auki olevaa apteekkia puhelinluettelosta ja Internetistä särkylääkkeen ostoa varten
- todetaan, että ainoa auki oleva apteekki on bussi- tai taksimatkan päässä
- todetaan, että bussit eivät kulje
- todetaan, että juuri sillä hetkellä kotona ei ole tarpeeksi rahaa taksiin
- etsitään kaikki kotona olevat lääkkeet ja syötetään miehelle kolminkertainen annos
- kuunnellaan, kun mies moittii puheluihin kulunutta rahaa
- pannaan mies nukkumaan
- metsästetään mies viiden minuutin päästä pimeästä nurkasta, jossa hän istuu palavan savukkeen kanssa silmät päässä seisten (lääkkeet) ja keskustelee painajaistensa kanssa
- pannaan mies nukkumaan
- jatketaan kahta yllä olevaa seuraavaan aamuun saakka
- kuullaan aamulla mieheltä, että mihinkään lääkäriin ja apteekkiin ei ole aihetta mennä, koska suolavedellä purskuttamalla tällaisista on ennenkin selvitty

- 3. katastrofi: kaupungin virastolta tulee tiedustelu jotakin tilastointia varten koskien miehen sydänsairauteen liittyviä seikkoja
- näissä tilanteissa mies päättelee välittömästi, että häneltä aiotaan poistaa joitakin etuuksia tai tarjota polttohautausta ensi keskiviikoksi; mies mylvii kuin pronssihärkä; miehen saa noin kolmen tunnin kuluttua suostuteltua antamaan paperi vaimon luettavaksi; noin kolmen lisätunnin kuluttua miehen saa uskomaan, että vaimon esittämät huomautukset kyselyn vaarattomuudesta eivät ole ilkeämielisyyttä, vaan suoria sitaatteja itse paperista
- täytetään tilastokysely miehen ohjeiden mukaan, skannataan se, otetaan siitä miehelle kaksi kopiota, mapitetaan ne ja postitetaan kysely. Kuunnellaan, kun mies selittää tyhmälle pikkuvaimolle koko kyselyn tarkoituksen alusta loppuun asti.

Aletaan taas lukea Jaan Krossin "Uppiniskaisuuden kronikkaa", joka jossakin vaiheessa jäi kesken, ja ihmetellään, pitikö minullakin olla jokin ongelma, ja jos, niin mikä. Jätetään turha pohdinta sikseen.

sunnuntai, tammikuuta 01, 2006

Valoisampaa uutta vuotta!