Lidlin pääsiäisjänis

Lidlissä aina sattuu ja tapahtuu. Johtunee siitä, että siellä käy niin monenlaista väkeä, ja sitten siitä, että kassajonot ovat pitkiä ja kaikkea mahtuu tapahtumaan.

Viimeksi käydessä seisoin mahdottoman pitkässä jonossa ja potkin ostoskoria edessäni (painoi liikaa kädessä riiputettavaksi). Takavasemmalta ilmestyi metrin korkuinen vaaleanpunainen pupu pitkät korvat heiluen ja laski varovasti koriini pussin perunalastuja. Hämmästyin: Lidlillä on asiakaskampanja ennen aikojaan, ei nyt vielä ole pääsiäinen. Viereisestä jonosta kuului:

"Nipsu, älä vie sitä sinne, se on meidän ostos!"

Nipsu, joka paljastui pörrökangashaalarissa olevaksi lapsukaiseksi korvineen kaikkineen, otti perunalastupussin ja vei sen äidilleen viereiseen jonoon. Otti äidin korista varovasti jälkiruokavanukkaan, käveli jonoa pitkin ja pani sen vanhan rouvan koriin. Taas kaikui epätoivoinen:

"Nipsu, älä vie sitä tädille, sekin on meidän ostos!"

Lopulta äiti, joka oli työntänyt ostoksiaan lastenrattaissa, tyhjensi rattaat, roikotti tavaroitaan käsissään ja komensi:

"Nipsu, pistä pehvasi tähän!"

Nipsun ura lahjoja vievänä pääsiäisjäniksenä loppui siihen.