lauantaina, joulukuuta 31, 2005

Sisareni hautajaiset

Hautasin ainoan sisareni eilen.

Hups. Väärä sanamuoto. Olin läsnä, kun ainoa sisareni haudattiin. Haluan tavallaan selittää, mutta miten tämän voi selittää? Emme koskaan tulleet toimeen. Ennen kuin isämme kuoli, olimme hänen viimeisillä syntymäpäivillään. Emme silloin tienneet, että ne olivat viimeiset. Silloin minulle valkeni, että sisareni vihasi minua. En käytä sanaa keveästi. Hän vihasi minua.

Yritin päästä siitä ohi. Sitten kuolivat vuorotellen isäni, isoäitini ja äitini. Huolehdin isoäidistä ja äidistä loppuun asti. Sisareni ei. Seurasi tuskallisia tapahtumia. En halua kirjoittaa niistä, en myöskään viimeisistä tapaamisista sisareni kanssa.

Nyt hän on kuollut. En tiedä, mitä pitäisi ajatella. En todella tiedä.

Auttakaa, joku.

1 Comments:

At 12:27 ip., Blogger Anna Amnell said...

Hyvä Mette,

kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot suoraan, miltä Sinusta tuntuu. Lue se hänelle ääneen joko valokuvan edessä tai kuvitellen hänet eteesi.

Ihme kyllä tämä on auttanut minua joiden vaikeiden tapausten kanssa. Idean kertoi eräs ystävä, joka on terapeutti.

Samalla tavalla voi kirjoittaa kirjeen elossa olevalle ihmiselle. Tietenkään kirjettä ei lähetetä hänelle.

Voit säilyttää kirjeen tai polttaa sen, repiä palasiksi ja vetää sen WC:n pöntöstä alas.

Kokeile.

Kiitos kiinnostavista blogikirjoituksista. Onnellista uutta vuotta!
t. Pirkko

 

Lähetä kommentti

<< Home