Santaa silmissä

Taas on takana huonosti nukuttu yö. Ensin oli synkkää ja myrskyistä ja tuuli raastoi ikkunoita. Aina, kun sai unen päästä kiinni, sadekuuro ropisi ikkunaan kuin pikkukiviä olisi heitelty.

Sitten puoli neljän aikaan aamulla pimputus rupesi käymään melodisemmaksi. Luulin ensin, että sade se soittelee talon siivousparveketta (uskokaa pois, on kuin harpun kieliä heläyteltäisiin). Sitten totesin, että ei taida olla sade asialla. Ja sitten rupesi kaksi miesääntä laulamaan. Jaksoivat, peijakkaat, kuuteen asti aamulla yhtä soittoa. Koska melodia ei ollut tuttu, niin taisivat viereisen rapun nuorukaiset pitää sävellyssessiota.

Monet varmaan tietävät, miten ärsyttävästi pianon ääni kuuluu kerrostalossa. Kuvitelkaa sitä kaksi ja puoli tuntia varhaisaamusta. Ja laulu kaupan päälle.

Kun lopettivat musisoinnin, lokit aloittivat.