Vanhat vihreät

En ole oikein vieläkään toipunut. Noin neljä tuntia sitten minusta oli tulla numero tilastoon. Olin vilistämäsä kadun yli suojatietä pitkin niin sanotuilla vanhoilla vihreillä Tampereen Hämeenkadulla. Minulla oli kiire, koska valot olivat jo aikeissa vilkuttaa ja Rautatien kadun valot olivat jo syttyneet, ja valoissa seisoivat ne kolme bussia, joilla minun oli mahdollista päästä vikkelästi kotiin ennen puolen tunnin taukoa. Joten otin juoksua. Vasemmalle puolelleni aineellistui henkilöauto, joka oli ajamassa kovaa suojatien yli (muistutan vielä, että minulla olivat vanhat vihreät, joten autolla oli jo kauan ollut punaiset).

Vedin huomattavan nopeasti tossunpohjat peruutusvaihteelle ja loikan takaperin (onneksi ostoskassissa ei ollut kananmunia, kuten olin aikonut). Hämmästyttävää kyllä, autonkuljettajalla meni kenkä konehuoneeseen. Pysähdyimme molemmat; minulla oli polvessa kiinni auton oikeanpuoleinen etuvalo. Silloin harvoin, kun tällaisia tilanteita syntyy, minulla toimii selkäytimen jatke. Nyt se hälytti, että auto oli pysähtynyt, joten jatkoin matkaa, selvisin myös Rautatienkadun valoista, tavoitin bussin - ja siinä vaiheessa lähestulkoon sain sydärin.

Jos se auto olisi tullut samaa vauhtia suojatien yli kuin alku oli, olisin parhaassa tapauksessa tällä hetkellä selvittämässä tapausta ensiapuasemalla ja pahimmassa tapauksessa poliisi olisi selvittämässä juttua miehelleni kotiovella ja Aamulehdessä olisi ollut viiden sentin sisäsivujuttu. "Nainen jäi auton alle suojatiellä..." ja blaablaablaa.

Onneksi tänään oli tilipäivä ja perjantai ja ostoskassisa oli viinipullo. Olen tarvinnut sitä.