Huh, juhannus

Yritin eilen oikeasti hajota päästäni, kun koetin suunnitella kaikkea, mitä tarvitaan usean päivän piiritykseen. Nyt tuntuu jo paremmalta. Eilen - uusittavat reseptit, kirjasto, erinäisiä elintarvikkeita. Tänään - ostoskärryt mukaan, inasen verran olutta kellariin jaettuna huolellisesti muovipusseihin, joka päivälle suunniteltu erä pussia kohti, kahden päivän ruoka ja tupakat kampelamiehelle sekä lääkkeet apteekista. Huomiselle jää loput ruokaostokset (Sokoksella ei ollut sellaisia ruokia, joita suunnittelin ja leivän tarpeen voi arvioida vasta huomisaamuna) ja tee, jota ei hullukaan osta Sokokselta, kun Stockmannilla on parempi tarjonta ja - yllättävästi - halvemmat hinnat. Harmin paikka, huomenna täytyy vielä löytää yksi auki oleva apteekki matkan varrelta, allergiavoiteeni loppuu taatusti ennen kuin juhannus.

Pitkät juhlapyhät saavat minut tuntemaan itseni huoltoupseeriksi, joka valmistautuu sotaan. Onneksi seuraava piiritys on ensi jouluna. Koin harvinaisen mielenkiinnon hetkiä, kun kokeilin viimeisessä kaupassa kärryjen nostamista ja totesin, että nousee, mutta ei taatusti suorin käsivarsin. Bussinkuljettajilla kun on joskus paha tapa pysähtyä 20-30 cm päähän jalkakäytävän reunasta, ja sen raon yli ei kärryjä heitetä. Tänään olin ovela - painoin lastenvaunupainiketta. Kuljettaja katsoi minua peilin kautta silmiin (hän oli varmasti nähnyt, miten pinnistin kärryt etuovesta sisään), ajoi aivan jalkakäytävän reunaan kiinni ja pani bussin niiaamaan. Kiitos kovasti!

Nyt ei tarvitse jännittää kuin sitä, murtautuuko joku kellariin juhannuksen aikana ja ryövää juomat. Tässäkin talossa sellainen on kerran tapahtunut, tosin toisen portaan kellarissa. Edellisessä talossa sitä sattui tämän tästä, epäilimme sitä yhtä perhettä, joka tapasi tehdä kiljua keittiössään, mutta heitä ei koskaan saatu kiinni.

Eipä uskoisi, että kahden ihmisen varustaminen kolmeksi päiväksi on näin hankalaa.