Tiedonvälityksen ongelmia

Loppuviikolla kävin Sokoksella ja minua nauratti lappunen hyllyn reunassa. Tampereen Sokos myy muiden tuotteiden ohella Teivon Lihan valmisteita. Kyseinen tiedotus ilmoitti:

Valitamme, että Teivon Lihan tiedonvälitysongelmien vuoksi tuotteissa on puutteita.

Minua eivät niinkään naurattaneet puutteelliset tuotteet vaan se, että Teivon Lihalla on myyntipiste suoraan Sokoksen seinän takana Kauppahallissa. Tuntui, että vähän jalkatyötä ja tiedonvälityksen ongelma olisi tullut korjatuksi - tuskin Sokos niin paljon Teivon Lihan tuotteita myy.

Tosin tiedonvälitysongelma on voinut olla vähän pitemmällä ketjussa. Olin kävellyt sanotun Kauppahallin myymälän ohi, ja siellä pörräsi kaksi tuikikiukkuista naishenkilöä. Toinen kiljui juuri:

Kyllä ne perkeleet laskuttaa muistavat!

Niin että kenties ongelma on ollut tuotantoketjussa.

Ja kun menen ketjua taaksepäin, niin juurihan tässä on valiteltu, että Elisalla on mystinen vika, jonka vuoksi viestit eivät päädy sinne, minne pitäisi.

Ylipäätään en ymmärrä, miksi kukaan ostaisi Teivon Lihan tuotteita Sokokselta, kun Kauppahalli on suoraan seinän takana?


Toinenkin tiedonkulun ongelma syntyi perjantaiaamuna kello neljä. Miksi maailma on omistautunut valvottamaan minua kello neljä aamulla? Tällä kertaa heräsin kovaan musiikkiin. Luulin hetken, että kelloradio oli mennyt sekaisin päästään - olin päivällä pyyhkinyt siitä pölyt, ja joskus se intoutuu toimenpiteen jälkeen metelöimään jumalanhylkäämiin aikoihin. Sitten totesin, että radiomusiikki on harvemmin nuotin vierestä. Joku tai jotkut lauloivat musiikin kanssa, tai siis vähän sinne päin. Menin vessaan. Meteli kuului kovempaa. Menin olohuoneeseen. Aina vain äänekkäämpää. Avasin parvekkeen oven, kurkistin parvekelasista, ja vinosti minusta alaspäin notkui kaksi nuorukaista kuin märät sukat parvekkeen kaiteella, jodlasivat ja karistelivat tuhkaa alapuoliselle parvekkeelle. Neljän ja viiden välillä aamulla.

Yritin huudella hillitysti, jotta voisivatko herrat olla pikkuisen hiljempaa? Hetken kuluttua toinen huomasi katsoa ylöspäin ja sanoi:

Painu vittuun sieltä.

Peräydyin arvokkaasti ja menin keittämään aamuteetä. Toivotin hengessäni hyvää krapulaa.