Inha luonteeni
Tänään olen kokenut todella raskaan päivän ja paljon kyyneliä. Kaikki johtuu luonteestani ja siitä, että inhoan nuoria, tietokonetaitoisia miehiä. Tai näin siis minulle on kerrottu. Paljon enemmänkin henkilökohtaista luonneanalyysiä olisi ollut tarjolla, mutta purskahdin kyyneliin ja tuhosin viestin.
Juttu alkoi näin. Juuri, kun Sampo-Pankki iski, myös tietokoneeni sanoi yhteistyön irti. Illalla olin sulkenut sen normaalisti. Aamulla yritin avata sen. Ei pihaustakaan. Yhtä hyvin olisin voinut kiinnittää piuhan olohuoneen pöytään. Ei inahdustakaan. Aloitin siitä, mistä 15 vuotta tietokoneiden kanssa pelannut henkilö aloittaa; tarkistin, että laitteesen tulee virta. Check. Otin piuhat irti ja panin hyvin huolellisesti ja tiukkaan takaisin. Check. Painoin poikkeuksellisella huolellisuudella käynnistysnappia (Compaq-koneissa hankalan mallinen). Check.
Noin kaksi pitkähköä kaupunkikorttelia residenssistäni on e-tupa, jonka näihin tapahtumiin asti olin vilpittömästi kuvitellut olevan Tampereen kaupungin palvelupiste. Menin seuraavaksi sinne. Kummastuin lievästi, koska paikka oli täynnä Elisan ja TTV:n mainoksia. Pöydän takana istui nuori mies, joka olisi käynyt hyvin Waffen-SS:n värväysmainoksesta (ei pahaa sanaa vaaleista, arjalaisen näköisistä nuorukaisista sinänsä; minulla on kaksi sen näköistä sisarenpoikaa, vaikka he kyllä yleensä näyttävät enemmän ilmeitä). Esitin ongelmani ja tekemäni toimet. Nuorukainen sanoi:
Olen pitkien vuosien aikana tottunut nuorten tietokonemiesten tapaan uskoa, että naisilla on kukkakaali korvien välissä, joten sanoin vain:
Nuori mies lausahti:
Kerroin, että minulla ei ole autoa käytössä ja pyysin häntä katsomaan minua: 160 cm, hiukan ylipainoa, myöhäiskeski-iässä. Sanoin, että käsittääkseni e-tuvalla piti olla myös kotipalvelu (jotakin sellaista on silmieni ohi lehdessä kulkenut). Ilmettään väräyttämättä nuorukainen lausui:
Kompuroin hämmentyneenä ulos ja menin kotiin pohtimaan ongelmaa. Kampelamieheni - jonka sydänvika estää häntä edes nostamasta keskusasemaa lattiasta - ehdotti, että tilaisin taksin. No, matka ei ole pitkä, mutta taksit ottavat lähtöhinnan, ja olisin joutunut pyytämään kuljettajaa hakemaan laitteen olohuoneesta enkä tiennyt, miten kauan arjalaisnuorukainen olisi pällistellyt konetta, olisiko sen voinut jättää toimistoon vai pitänyt viedä välillä kotiin (eli pahimmassa tapauksessa neljä taksimaksua), joten koetin seuraavat pari päivää miettiä ratkaisuja. Henkilövaakaan sain keskusaseman, 12 kg. Talon korkein matkalaukku on 70 cm, koneen korkeus ylittää 4 cm. Ulkona satoi. Matkalaukkuteline on, mutta ilman päällistä kapine olisi luistellut telineessä, ja se sade. Ajattelin huopaa, mutta matkalla on useita rappusia (tässä talossa on hissistä ulko-ovelle monia portaita ja kaksi tarpeetonta väliovea, Teiskontiellä on kehno päällyste, samoin jalkakäytävillä, matkalla on liikennevalot ja siihen aikaan oli vielä syviä lätäköitä, lunta ja sen sellaista). Luovuin vastahakoissti yrityksestä viedä kapine millään keinoin itse.
Sitten hain muita vaihtoehtoja. Meillä oli käynyt edustaja pienestä firmasta, kun kampelamiehellä oli kone. Soitin sinne, mutta he olivat luopuneet tästä toimintamuodosta. Lopulta päädyin Pirkkasoftiin, jossa olen konetta jos toistakin hoidattanut aikana jos toisenakin. Tärppäsi. Hilpeästi kysyttiin, sopiiko tulla katsomaan tunnin päästä, ja että he tarkistavat, onko tämä Compaq vakiomalli vai vanhempi, jolloin täytyy keskustella muista vaihtoehdoista. Tunnin sisällä tuli ystävällinen ja kohtelias mies, avasi hetkessä koneen, totesi sen vakiomalliksi ja kysyi, onko huomenna liian myöhään. Ja niin lähti kone.
Seuraavana päivänä soitettiin. Ilmoitettiin, että tuuletinkin pitäisi vaihtaa, ja jos minulle sopii, he panisivat lisää muistia hintaan se-ja-se. Kokonaismaksu häkellyttävän alhainen (olin sihen mennessä löytänyt kirjastosta toimivan koneen ja saanut selville, mitä e-tupa olisi ottanut koneen korjauksesta liikkeessä tai kotikäynnillä, ja siihen nähden Pirkkasoft oli lievästi sanoen vertailukelpoinen - puhumattakaan kaikista taksimaksuista, joista en ole saanut selville, olisiko kone pitänyt käyttää e-tuvassa katsottavana ja tuoda uudelleen vai olisiko se voinut jäädä sinne - puhumattakaan "osan tilauksesta").
Pirkkasoftin mies vielä pisteli piuhatkin takaisin paikoilleen.
No, pohdin tätä kaikkea sydämessäni ja kirjoitin e-tupaan (jonka olin saanut selville olevan yksityinen firma, joka saa Tampereen kaupungilta rahallista tukea), että ehdottaisin heille kotiavun lisäämistä valikoimaan, ja selostin tapausten kulun.
Sain takaisin viikon kuluttua snärkin viestin, jonka mukaan heillä on kotiinkuljetus, että heidän hintansa olisivat olleet täysin kilpailukykyiset (vaikka ilmoittaja lisäsi, että hän ei tiedä juttuun kuuluvan osan hintaa), ja että olin varmasti erehtynyt viereiseen tietokoneliikkeeseen, koska monet tekevät niin ja sitten valittavat heille.
Valitettavasti tulistuin täsä vaiheessa. Ilmoitin, että voin olla lyhyt ja pyylevä, mutta tyhmä en ole, ja kykenen kyllä erottamaan liikkeet toisistaan. Ilmoitin myös, että minulle ei ollut kerrottu mitään kuljetuksesta, vaikka olin sitä kysynyt. Erehdyin myös mainitsemaan, että nuoret nörtit tapaavat olla kuuntelematta naisia, joten en ihmetellyt, että heidänkin nörttinsä oli tehnyt niin. Kerroin erään esimerkin aivan eri tapauksesta, jossa tällainen oli tapahtunut (mistä jutusta epäsuorasti kävi ilmi, että olen usein avannut itse koneeni ja tehnyt asiaankuuluvat korjaukset omakätisesti). Tarkoitukseni oli lähinnä olla yksilöimättä juuri heidän nörttiään, vaan pikemminkin osoittaa, että tällaista suhtautumista on.
Niinpä sain se viestin, joka sai minut tänään itkemään. Kyseinen nainen vastasi henkilöön menevillä repliikeillä. Hänen mukaansa kukaan ei ole haukkunut minua tyhmäksi (en väittänytkään, vain annettu ymmärtää), vaikka ilmeisesti sitä olen; että valitukseni kertoo minun luonteestani eikä heidän palvelustaan, ja että on ilmeistä, että inhoan kaikkia nuoria miehiä ja siksi... Missä vaiheessa siis puhkesin kyyneliin ja tuhosin viestin.
Mieheni kuunteli kärsivällisesti, jtoen rauhoituin vähitellen. Vieläkin silti ihmettelen, mitä tämä e-tuvan harpyija tarkoitti kirjoittamalla: "Virtalähteen vaihtoon ei tarvita kotikäyntiä." Että he olisivat toimittaneet se postipakettina ja jättäneet minut vaihtamaan sen? Että liikkeessä juoksuttaminen keskusaseman kanssa oli täysin oikein ja normaalia? Vai jotakin muuta, mitä?
Joka tapauksessa toivon, että korekammat voimat ja asiakkaat joskus rankaisevat, mutta pelkään, että hämmentyneitä ihmisiä loukataan vuodesta toiseen tässä "kaupungin palvelupisteessä".
Vai onko minulla todella vain inha luonne?
Juttu alkoi näin. Juuri, kun Sampo-Pankki iski, myös tietokoneeni sanoi yhteistyön irti. Illalla olin sulkenut sen normaalisti. Aamulla yritin avata sen. Ei pihaustakaan. Yhtä hyvin olisin voinut kiinnittää piuhan olohuoneen pöytään. Ei inahdustakaan. Aloitin siitä, mistä 15 vuotta tietokoneiden kanssa pelannut henkilö aloittaa; tarkistin, että laitteesen tulee virta. Check. Otin piuhat irti ja panin hyvin huolellisesti ja tiukkaan takaisin. Check. Painoin poikkeuksellisella huolellisuudella käynnistysnappia (Compaq-koneissa hankalan mallinen). Check.
Noin kaksi pitkähköä kaupunkikorttelia residenssistäni on e-tupa, jonka näihin tapahtumiin asti olin vilpittömästi kuvitellut olevan Tampereen kaupungin palvelupiste. Menin seuraavaksi sinne. Kummastuin lievästi, koska paikka oli täynnä Elisan ja TTV:n mainoksia. Pöydän takana istui nuori mies, joka olisi käynyt hyvin Waffen-SS:n värväysmainoksesta (ei pahaa sanaa vaaleista, arjalaisen näköisistä nuorukaisista sinänsä; minulla on kaksi sen näköistä sisarenpoikaa, vaikka he kyllä yleensä näyttävät enemmän ilmeitä). Esitin ongelmani ja tekemäni toimet. Nuorukainen sanoi:
- Siellä koneen takana on sellainen viipperä. Pyöriikö se?
Olen pitkien vuosien aikana tottunut nuorten tietokonemiesten tapaan uskoa, että naisilla on kukkakaali korvien välissä, joten sanoin vain:
- Koska kone ei käynnisty, ei tuuletinkaan toimi.
Nuori mies lausahti:
- Se on virtalähdeongelma. Voin tilata uuden, mutta haluan koneen ensin tänne.
Kerroin, että minulla ei ole autoa käytössä ja pyysin häntä katsomaan minua: 160 cm, hiukan ylipainoa, myöhäiskeski-iässä. Sanoin, että käsittääkseni e-tuvalla piti olla myös kotipalvelu (jotakin sellaista on silmieni ohi lehdessä kulkenut). Ilmettään väräyttämättä nuorukainen lausui:
- Tuokaa se tänne.
Kompuroin hämmentyneenä ulos ja menin kotiin pohtimaan ongelmaa. Kampelamieheni - jonka sydänvika estää häntä edes nostamasta keskusasemaa lattiasta - ehdotti, että tilaisin taksin. No, matka ei ole pitkä, mutta taksit ottavat lähtöhinnan, ja olisin joutunut pyytämään kuljettajaa hakemaan laitteen olohuoneesta enkä tiennyt, miten kauan arjalaisnuorukainen olisi pällistellyt konetta, olisiko sen voinut jättää toimistoon vai pitänyt viedä välillä kotiin (eli pahimmassa tapauksessa neljä taksimaksua), joten koetin seuraavat pari päivää miettiä ratkaisuja. Henkilövaakaan sain keskusaseman, 12 kg. Talon korkein matkalaukku on 70 cm, koneen korkeus ylittää 4 cm. Ulkona satoi. Matkalaukkuteline on, mutta ilman päällistä kapine olisi luistellut telineessä, ja se sade. Ajattelin huopaa, mutta matkalla on useita rappusia (tässä talossa on hissistä ulko-ovelle monia portaita ja kaksi tarpeetonta väliovea, Teiskontiellä on kehno päällyste, samoin jalkakäytävillä, matkalla on liikennevalot ja siihen aikaan oli vielä syviä lätäköitä, lunta ja sen sellaista). Luovuin vastahakoissti yrityksestä viedä kapine millään keinoin itse.
Sitten hain muita vaihtoehtoja. Meillä oli käynyt edustaja pienestä firmasta, kun kampelamiehellä oli kone. Soitin sinne, mutta he olivat luopuneet tästä toimintamuodosta. Lopulta päädyin Pirkkasoftiin, jossa olen konetta jos toistakin hoidattanut aikana jos toisenakin. Tärppäsi. Hilpeästi kysyttiin, sopiiko tulla katsomaan tunnin päästä, ja että he tarkistavat, onko tämä Compaq vakiomalli vai vanhempi, jolloin täytyy keskustella muista vaihtoehdoista. Tunnin sisällä tuli ystävällinen ja kohtelias mies, avasi hetkessä koneen, totesi sen vakiomalliksi ja kysyi, onko huomenna liian myöhään. Ja niin lähti kone.
Seuraavana päivänä soitettiin. Ilmoitettiin, että tuuletinkin pitäisi vaihtaa, ja jos minulle sopii, he panisivat lisää muistia hintaan se-ja-se. Kokonaismaksu häkellyttävän alhainen (olin sihen mennessä löytänyt kirjastosta toimivan koneen ja saanut selville, mitä e-tupa olisi ottanut koneen korjauksesta liikkeessä tai kotikäynnillä, ja siihen nähden Pirkkasoft oli lievästi sanoen vertailukelpoinen - puhumattakaan kaikista taksimaksuista, joista en ole saanut selville, olisiko kone pitänyt käyttää e-tuvassa katsottavana ja tuoda uudelleen vai olisiko se voinut jäädä sinne - puhumattakaan "osan tilauksesta").
Pirkkasoftin mies vielä pisteli piuhatkin takaisin paikoilleen.
No, pohdin tätä kaikkea sydämessäni ja kirjoitin e-tupaan (jonka olin saanut selville olevan yksityinen firma, joka saa Tampereen kaupungilta rahallista tukea), että ehdottaisin heille kotiavun lisäämistä valikoimaan, ja selostin tapausten kulun.
Sain takaisin viikon kuluttua snärkin viestin, jonka mukaan heillä on kotiinkuljetus, että heidän hintansa olisivat olleet täysin kilpailukykyiset (vaikka ilmoittaja lisäsi, että hän ei tiedä juttuun kuuluvan osan hintaa), ja että olin varmasti erehtynyt viereiseen tietokoneliikkeeseen, koska monet tekevät niin ja sitten valittavat heille.
Valitettavasti tulistuin täsä vaiheessa. Ilmoitin, että voin olla lyhyt ja pyylevä, mutta tyhmä en ole, ja kykenen kyllä erottamaan liikkeet toisistaan. Ilmoitin myös, että minulle ei ollut kerrottu mitään kuljetuksesta, vaikka olin sitä kysynyt. Erehdyin myös mainitsemaan, että nuoret nörtit tapaavat olla kuuntelematta naisia, joten en ihmetellyt, että heidänkin nörttinsä oli tehnyt niin. Kerroin erään esimerkin aivan eri tapauksesta, jossa tällainen oli tapahtunut (mistä jutusta epäsuorasti kävi ilmi, että olen usein avannut itse koneeni ja tehnyt asiaankuuluvat korjaukset omakätisesti). Tarkoitukseni oli lähinnä olla yksilöimättä juuri heidän nörttiään, vaan pikemminkin osoittaa, että tällaista suhtautumista on.
Niinpä sain se viestin, joka sai minut tänään itkemään. Kyseinen nainen vastasi henkilöön menevillä repliikeillä. Hänen mukaansa kukaan ei ole haukkunut minua tyhmäksi (en väittänytkään, vain annettu ymmärtää), vaikka ilmeisesti sitä olen; että valitukseni kertoo minun luonteestani eikä heidän palvelustaan, ja että on ilmeistä, että inhoan kaikkia nuoria miehiä ja siksi... Missä vaiheessa siis puhkesin kyyneliin ja tuhosin viestin.
Mieheni kuunteli kärsivällisesti, jtoen rauhoituin vähitellen. Vieläkin silti ihmettelen, mitä tämä e-tuvan harpyija tarkoitti kirjoittamalla: "Virtalähteen vaihtoon ei tarvita kotikäyntiä." Että he olisivat toimittaneet se postipakettina ja jättäneet minut vaihtamaan sen? Että liikkeessä juoksuttaminen keskusaseman kanssa oli täysin oikein ja normaalia? Vai jotakin muuta, mitä?
Joka tapauksessa toivon, että korekammat voimat ja asiakkaat joskus rankaisevat, mutta pelkään, että hämmentyneitä ihmisiä loukataan vuodesta toiseen tässä "kaupungin palvelupisteessä".
Vai onko minulla todella vain inha luonne?
posted by Mette @ 12:49 ip.
3 comments
3 Comments:
Ei, kyllä monilla asiakkaiden "palvelijoilla" on sellainen asennevamma, jonka parantaa vain ahteriin tungettu pötkö dynamiittia. Tarkemmin sanottuna vikaa löytyy asiakaspalveluasenteesta, kommunikaatiotaidoista, empatiakyvystä ja yleensäkin siitä kyvystä tulla toista ihmistä puolitiehen vastaan ja yrittää hahmottaa, mistä on kyse, mikä monilta ikävä kyllä puuttuu.
Neuvostohenkistä palvelua, sano. Sitä löytyy myös työkkäristä, Kelalta, verotoimistosta ja ihme kyllä monista kaupoista, joiden sentään pitäisi kilpailla asiakkaista. Mutta onneksi löytyy myös huipputyyppejä, myös tietokonenörteistä.
Olen niin tyrmistynyt, etten osaa kirjoittaa kunnollista kommenttia. Meitä on moneen junaan, ja välillä saa tylyä palvelua, mutta tämä kokemuksesi ei mahdu kyllä millekään asteikolle. Täysin käsittämätöntä. Älä ota siitä itseesi.
e-tupaa iskee tässä kohtaa se epämiellyttävä asia, että verkossa paha sana kiirii... "tyhmillä ja väärässäolevilla" asiakkaillakin voi olla verkkojulkaisuväline :) taitaa olla liian helppoa bisnestä heille olla kaupungin siiven alla, kun ei tarvitse asiakkaista niin välittää.
-anna
Lähetä kommentti
<< Home