sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Kampelamiehen kovat kokemukset

Minulla on juuri hiukan huono omatunto, mutta tilanne oli tulossa eikä sitä voinut välttää.

Kampelamieheni hoiti vuosia taloutta varsin pätevästi, millä väliin ylvästelinkin - harvemman aviomies pesee ikkunoita. Toista vuotta sitten häneen iski syvä masennus (muiden tautien lisäksi) ja talous jäi. Kertakaikkiaan. Olin syvästi huolissani, mutta vaikka miten hinasin häntä lääkäreille ja erilaisiin kokeisiin, mitään fyysistä ei löytynyt. Ilmeisesti hän on paremmasa fyysisessä kunnossa kuin kymmeneen vuoteen. Silti hän ei tee muuta kuin eisttää kampelaa sängyssä.

Niinpä otin taas taloustoimet itselleni. Selvä asia. Tänään tuli sitten pieni hakaus. Olin käyttänyt keittiön Chifonet-liinaa siihen, että jynssäsin hellan keltaisesta valkoiseksi (kampelamies tupakoi innokkaasti keittiössä, ja se näkyy). Tulin maininneeksi, että olisi pitänyt muistaa heittää Chifonet pesukoneeseen eilen, kun valkopyykki pyöri. Hän sanoi. "Se on se mustapippuri, jota kaadoit hellalle."

Jesses, mutta poltin hihani. Kerroin hänelle (huomio, en käyttänyt isompia fontteja - sitä en tee koskaan, puhun vain terävämmin ääntäen, ja sitäkin harvoin), että en ollut kaatanut mustapippuria hellalle. Viime viikolla olin vahingossa ripotellut timjamia ja pyyhkinyt senkin heti pois, enkä tiennyt, että kampela edes huomasi sitä, koska hän ei ollut koko keittiössä, kun laitoin ruokaa. Ilmoitin myös, että keltainen Chifonetissa oli nikotiinia. Sen jälkeen otin koko liinan, pudotin sen roskiin ja otin uuden tilalle. Sitten esitin uhkavaatimuksen, jonka mukaan kampela saa valita kolmesta vaihtoehdosta:

1) Hän alkaa taas hoitaa osansa huushollista. Silloion sopii arvostella, jos tekee osansa.

2) Hän hakee sellaisen talouden, jossa toimitaan hänen sääntöjensä mukaan.

3) Hän pitää lärvinsä kiinni.

Se veti miehen hiljaiseksi. Siten hän kysyi pienellä äänellä, haluanko hänen muuttavan muualle. Toistin selkeät ehdot ja mainitsin kyllä rakastavani häntä, mutta että minulle ei nipoteta, varsinkaan aiheetta.

Sitten lupasin hakea olutta, jos se auttaa järkytykseen. Ei kuulemma tarvittu, mutta nyt hän makaa litteänä petin pohjalla, kaksi-ja-puolikkaat ajavat TV:ssä, eikä kukaan katsele. Nyyh.

Teinkö kamalan väärin?

1 Comments:

At 2:15 ip., Blogger Kari said...

Kyllä masentuneellekin kestää sanoa oikeasta asiasta. Melkein pahempaa on loputon huolehtiminen. Ongelma vain on, että masennus ei lopu kummallakaan konstilla.

 

Lähetä kommentti

<< Home