Alan miehet (ja naiset)

Olen tässä kummastellut.

Käyn kaupassa Tampereen keskustassa melko säännäöllisesti yhdeksän aikaan aamulla. Siitä varmaan johtuu, että näen koko ajan ns. alan miehiä (ja naisia), koska heillä on tapana kokoontua Alkojen ympäristöön, bussipysäkeille ja rautatieasemalle juuri niihin aikoihin. Olen jopa oppinut erottamaan samat yksilöt ja antamaan heille mielessäni lempinimiä. Mitään harmiahan heistä ei ole, aivan kuin eläisimme rinnakkaisuniversumeissa, läpinäkyvä seinä välissä (paitsi, kun haluaisi panna kauppakassinsa pysäkin penkille ja siihen on jo majoituttu).

Taannottain oli Aamulehdessä uutinen, jonka mukaan asunnottomien yhteisössä on ilmennyt tuberkuloositapauksia. Sen jälkeen en ole nähnyt yhtä ainutta alan miestä (tai naista). Missä he ovat? Lassottu jollekin leirille? Koottu sairaalan tarttuvien tautien osastolle tarkastuksiin? Käsketty ylittää kaupungin raja ennen auringonlaskua?

Tuntuu perin kummalliselta. Ikään kuin - tiedättehän - tyhjä tunne. Puuttuu jotakin, johon on tottunut, kuin ääni, jota ei kuunnellut ennen kuin se lakkasi.