Sherryn juonnista

Ostin tänään pikkupullon puolikuivaa sherryä, koska sunnuntaina oli sekä syntymä- että hääpäiväni, ja juhlista ei tullut mitään (mies on sairas ja vaisu ja olisi ollut hiukan hassua juhlia kaupungilla ilman häntä esimerkiksi menemällä Kiina-näyttelyyn, kuten mieleni teki).

Rupesin muistelemaan sherryn juonnin historiaani. Tilasin aikoinaan lasillisen Amontillado-sherryä, koska juoma mainittiin Poen novellissa (naurakaa vain, mutta ystäväni Leenan kanssa - aika hiljattain kuolleen - joimme kerran koko illan Ruotsin-lautalla "Irish Mist" -likööriä, koska Leenan mukaan se oli Roger Zelaznyn lempijuoma - aivan hyvä likööri).

Sittemmin opin, että sherry ei ole suomalainen juoma. Muistan yhden ay-retken, jossa baarityttö ei edes tuntenut kyseistä juomaa ja jouduin kiertämään tiskin taakse ja auttamaan häntä. Samanlainen kokemus minulla tosin oli lontoolaisessa hotellissa, jonka irokeesitukkainen baarityttö otti mielellään asiakkaan avun vastaan.

Yhden viikonlopun koulutustilaisuudessa Ellivuoressa (taas yksi ay-tilaisuus) minulle tarjoiltiin sherryä koko illan viinin hinnalla. Olin hyvin iloinen. Samana iltana meidän pöytäämme (jossa olivat myös Liisa Rantalaiho ja Päivi - en nyt juuri muista nimeä - istuimme sen jälkeen, kun Päivi oli sanonut: "Ette sitten puhu sicifistä koko iltana" - emmekä puhuneet - puhuimme muistaakseni Odyseeuksen matkoista ja suomennoksista - Liisa ja Päivi olivat tehneet tutkimuksen toimihenkilöiden työstä) tarjoiltiin väkisin olut, jota kukaan ei ollut tilannut (eikä myöskään maksanut eikä laskutettukaan).

Eräässä tilaisuudessa rauhanmarssin jälkeen (kuten huomaatte, olen muistelemassa tosi vanhoja aikoja) minulle tuotiin Tampereen Tillikassa sherry, jossa oli jääkuutio. Ilmoitin erittäin närkästyneesti tytölle, että sherryyn ei kuulu jäitä. Tämä sanoi purkkansa ohi, että "tehän pyysitte sen" ja häipyi. Annoin olla ja kalastin jääkuution sormella pois. Minulla oli juuri menossa hyvin intelligentti keskustelu älymystöön kuuluvan miehen kanssa, jonka kaulahuivi ulottui molemmin puolin lattiaan ja joka myös oli ollut rauhanmarssilla.

Kun Atoroxin voittanut novellini päätyi kirjaan "Atoroxin perilliset", siihen haluttiin kirjoittajilta lyhyet esittelyt. Kirjoitin omaani, että pidän kissoista ja sherrystä. Leena (joka siis oli töissä mainostoimistossa) hyväksyi esittelyn. Kirjaa minulla ei ole, koska annoin tekijänkappaleen joululahjaksi isälleni - halusin hänen olevan ylpeä esikoistyttärestään - enkä tiedä, mitä äitipuoleni sillä isäni kuoleman jäkeen teki.

Nykyään ostan joskus pikkupullon sehrryä, koska Alko taas myy sitä. Toivoisin vain, että he panisivat pikkupulloon vähän parempaa ainetta. Tämä ei ole Amontilladoa eikä tämän tökötin vuoksi kukaan haluaisi tulla muuratuksi seinään.