Epävarmasti uskonnosta

Edelleen yritän järjestää päätäni René Girardin filosofian avulla. Hän kirjoittaa sijaisuhriteoriasta. Girard tuo esimerkkeinä näytille mm. antiikin tragediat ja etnologin Siinailla tapaaman kameliuhrin (monen muun ohella). Minulle tuli ensin mieleen karhunpeijaiset, joita meidän suomensukuiset esi-isämme harrastivat, ja sitten kristinusko.

Girardin idea on siis se, että sijaisuhrilla yritetään laukaista ja poistaa jokaisessa ihmisyhteisössä majaileva väkivalta. Joku nimetään uhriksi ja sitten surmataan. Tämä riitti laukaisee väkivallan ja kanavoi sen. Se on kuitenkin säännöllisesti toistettava, muuten väkivalta pääsee irti ja laajenee yhteisöön.

Tärkeimmät tekijät ovat, että uhri on yhtä "syyllinen" kuin yhteisökin; hänet (tai se) eristetään vasta uhriksi nimettynä. Toinen merkittävä seikka on, että jokainen osallistuu uhrin surmaamiseen. Jos vain osa tekisi teon, kyseessä olisi raaka väkivallanteko, mutta kun kaikki osallistuvat tekoon, syntyy puhdistumisen tunne, katharsis. Lopulta seuraa juhla, kun yhteisö on vapautunut taas vähäksi aikaa tästä uhasta.

Karhunpeijaisissa karhu oli väkivaltainen ja vaarallinen peto (on tietysti vieläkin). Se ei siis ollut viaton uhri. Peijaisjuhlassa karhu tavallaan nimettiin ihmsieksi; sille osoitettiin karhunmorsian, joka istui surmatun karhun vieressä, karhua kutsuttiin kunnioittavilla nimillä, ja lopulta juhlissa kaikki osallistuivat sen syömiseen. (Surmaaminen oli tietenkin tapahtunut jo aikaisemmin.)

Siinain kameliuhreissa Girardin mukaan tapahtui samaa; kameli sidottiin alttarille ja sitä kohdeltiin kuin heimon rikollista. Sitten kaikki ryntäsivät yhdessä hakkaamaan sen hengiltä ja jokainen söi palan sen lihaa. Näitä voisi luetella moniakin.

Nyt ajattelin (ihan itse; en ole vielä saanut selville, mitä Girard aiheesta kirjoittaa), että kristinuskossa on sama kuvio. Jeesus on uhri, joka surmattiin meidän edestämme ja joka sovitti meidän syntimme. Girardiin liittyy ajatuksissani se, että Jeesus ei ollut täsmälleen viaton; hän oli juuri ennen ristiinnaulitsemista itsekin tehnyt väkivallan teon. Hän ajoi rahanvaihtajat temppelistä. Se sijoittaisi hänetkin tähän "yksi meistä" -kuvioon. Toinen tärkeä asia on, että Pilatus kysyi kansalta, ja kaikki kansa vaati Jeesuksen henkeä. Tästä on juutalaisia syytetty kautta aikojen, mutta mielestäni tärkeä kohta on se, että Jerusalemin asukkaat olivat juutalaisia, joten "juutalaiset" tarkoitti "kaikki asukkaat".

No, Wikipedian mukaan Girardia on moitittu juuri kristinuskon yhdistämisestä muihin uskomuksiin. Minusta se ei ole vika, vaan tavallaan vahvistus. Kyseessä on koko ihmiskunnan yhteinen ajattelutapa, joka on ilmennyt eri paikoissa eri tavoin.

Niin että olisiko pakko ajatella, että uskonto todella on välttämätön ja ehdoton osa ihmiskunnan ajattelua, muuten kaikki menee muusiksi (Girardin mukaan uhrikriisiksi, jossa erot eivät enää tunnu, ja väkivalta laajenee kaikkialle)? Tätäpä nyt mietin.