Suhteeni mafiaan

N'drangheta on tänään otsikoissa. Tuli mieleeni, että Etelä-Italiassa matkanneena olen törmännyt myös n'dranghetaan; kerran kiertomatkalla Costanzan kaupungissa oli samana iltana n'drangheta-häät. Barbaarisen upeaa rahojen levittelyä. Hiukan hämmentävä tilaisuus, varsinkin, kun samassa hotellissa oli myös ryhmä hilpeitä, äänekkäitä, shortseihin pukeutuneita amerikkalaisia eläkeläisiä. Tunsin itseni marsilaiseksi näiden kahden ryhmän välissä.

Mafia-capon kanssa vaihdoin aikoinaan Taorminassa tervehdyksiä. istuin äitini kanssa arvokkaasti kahvilan takaosassa; mustissamme, korut kaulassa, minä huomaavaisesti äitiäni palvellen. Turisteja oli terassilla, mutta sisäosa oli sisilialaisten vallassa. Siellä oli pianisti, jolle minäkin lähetin rahaa ja musiikkitoivomuksen. Saliin saapui capo henkivartijoineen ja hänkin toivoi tiettyä kappaletta. Pianistiparka pelkäsi ilmeisesti, että pianistin ampuminen toteutuu. Hän viittasi meihin. Capo nousi seisomaan, kumarsi arvokkaasti meihin päin, me vastasimme kuin leskiherttuattaret, ja sitten minun toivomani kappale soitettiin ensin. Äitini ehdotti, että häipyisimme hyvän sään aikana. Niin teimmekin, ja capo ja henkivartijat kumarsivat meille uudelleen. Upeaa.

Mieheni taas - ollessani hänen kanssaan Sisilian Naxoksessa - solmi läheisen ystävyyssuhteen mafian rahankerääjän kanssa. He kiertelivät taksilla ympäri etsimässä erilaisia tavaroita, kuten filtterittömiä Camel-savukkeita, ja solmivat lämpimät välit.