Alan miehistä

Hoidan nykyään kauppakeikkani aamuisin ja melko nopeasti, etten olisi kauan poissa kotoa. Tampereella majailevat "alan miehet" - ja alan harrastelijat - siihen aikaan usein bussipysäkkien penkeillä, ja koske he minusta ovat harmitonta kansanosaa, joudun väliin juttusille.

Kukaan ei ole kerjännyt, kukaan ei ole uhkaillut. Kiinnostavia keskusteluja on käyty. Tässä viime viikolla yksi aloitti kysymällä, kudonko paljon. Nopeasti pääsimme tietokoneisiin, ja ennen kuin bussi tuli, keskustelimme siitä, kumpi on maailman voittava talousmahti, Intia vai Kiina. Päädyimme molemmat kannattamaan Intiaa perustellun väittelyn jälkeen.

Toissapäivänä pysäkillä oli yksi pyylevä, varsin puhdas alan edustaja Suomi-paita päällä. Hän kysyi nuorelta neidolta, koska bussi 15 tulee. Tyttö oli vähän jännittynyt, jolloin mies kysyi, pelkääkö tämä häntä. Tyttö myönsi kyllä vähän pelkäävänsä. Mies näytti niin kolhitulta, että sanoin sivusta:

- Mitä pelättävää tuollaisessa nallekarhussa olisi?

Mies riemastui, ja sanoi:

- Kerrankin! Siinä on kunnon ihminen! Hyvä tyttö!

Sitten hän antoi minulle oikein reilun karhun halauksen.

Tänään odotin reseptiä apteekissa. Farmaseutin aikaa vei alan mies, joka kertoi huomattavan kantavalla äänellä viimeisimmän yhteenottonsa poliisin kanssa:

- Minä en muistanut koko jutusta mitään, olin niin kännissä. Antoivat nukkua 12 tuntia ja ottivat verikokeen. Sitten kysyivät, oliko minulla lesti sellissä, kun lukemat ovat vielä niin korkeat. Sanoin, että millä hemmetillä minulla olisi ollut, kun te otatte kaiken pois sisään tullessa.

Sitten hän jatkoi selostamalla viime lokakuussa sattuneen mahahaavansa puhkeamisen.

- Siitäkään en muista mitään, heräsin sairaalassa. Kai minä olin hotellissa [kaiketi asuntohotellissa], mutta niin humalassa, että ei muistu mieleen.