perjantaina, kesäkuuta 01, 2007

Rollaattorit ja masennus

Alkajaisiksi - kummastelin, kun kaupungilla busseissa kulkiessani näin yhteen Tampereen kaupunginosaan kulkevissa busseissa erityisen paljon rollaattoreita, joita ns. "alan miehet" käyttivät. Kun näin yhden pakertavan itseään vaikeasti etuovesta, jossa oli jyrkät portaat ja mutka, pohdin asiaa mieheni kanssa: lastenvaunut saa Tampereella ilmaiseksi - mietimme, saako rollaattorit.

Ilmaeisesti ei saa. Tänään näin yhden hyvin huonossa kunnossa olevan "alan miehen" ensin pistävän rollaattorinsa - ostoskasseilla lisättynä - keskiovesta sisään. Sitten hän pakersi itsensä ulos ja ulkokautta etuovelle. Olin melkoisen jännittynyt; näkikö bussikuski rollaattorin, vai lähteekö hän liikkeelle ja erottaa miehen kulkuvälineestään? Näin ei tapahtunut. Molemmat pääsivät samaan kyytiin.

Mieheni terveydentila

Hänet on nyt käytetty läpi kaikista mahdollisista kokeista. Näyttää siltä, että - lukuunottamatta tukkeutuneita valtimoita, jotka jo tiesin, ja keuhkoahtautumaa, joka on jo todettu - häntä vaivaa vain (VAIN!) masennus. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on vakava psykologinen ongelma, josta vaimona joudun ottamaan vastuun. (Tai siltä ainakin minusta tuntuu.)

Hän saattaa millä hetkellä tahansa kuolla ja käpertyä aivoverenvuotoon. Niin kuoli äitini. En tietenkään kerro hänelle tästä. Hänellä on vieläkin voimakkaampi masennus nyt - ilmeisesti tietty "sairaan syndrooma" - kaikesta voi syyttää sairautta, mutta jos sellaista ei löydy? Mitä sitten tehdään?

Heikkous, syömättömyys ja rintakivut ovat tosiseikkoja. Mikä on vaimon rooli? Apua!