Kolme kertaa on taika

Mitähän tästäkin päivästä vielä tulee? Sää on ainakin niin masentava, että se jo saisi itsemurhataipumuksen omaavan hakemaan tukevaa kattokoukkua. Niinpä vastoin perheen käytäntöjä ostin itselleni viinipullon ja miehelle keskioluen (meidän perjantaipullo-ohjelmamme - miespolo ei nykyään voi nauttia kuin yhden pintin tölkin keskiolutta tulematta huonovointiseksi. Mikä häpeä miehelle, jolla aikoinaan oli Suomen upseereiden legendaarinen viinapää).

Alkossa kassa yhtäkkiä käski kutsua vartijat. Ohi kiitävän hetken ajattelin, että joku yirtti häipyä maksamatta. Tämä siksikin, että jonossa etumaisena oli "alan nainen", joka katosi kuin savu kuultuaan sanan "vartija". Huomioni kiinnittyi kuitenkin kassan hätäiseen äänensävyyn ja aloin katsella häiriön syytä.

Syy makasi kapeassa käytävässä kassan takana. Alan mies, suorana selällään, nytkähteli ja hänen päänsä alla oli koko ajan laajeneva verilammikko. Huomasin kummastella, miten paksua ja tehmeaa veri on tuolla tavoin levitessään.

Naismyyjä ryntäili käsissä paperisia käsipyyhkeitä. Mieskassa toisti käskyn soittaa vartijoille. Minäkin sekaannuin asiaan ja sanoin, että paras kutsua ambulanssi saman tien, mihin mieskassa jatkoi:"Käske ajaa pääovelle". Takanani ollut keski-ikäinen nainen sanoi: "Käskekää ottaa paarit mukaan." Ehdin jo miettiä, että paarit eivät ole hyvä vaihtoehto: käytävä oli kapea, paljon tavaraa tiellä, ja sitten olisivat vastassa liukuportaat tai vaihtoehtoisesti kulku tavaratalon (Alko oli Sokoksen yhteydessä) hissille ja sitten tavaratalon halki pääovelle. Saman tien maksoin itse kortinlukijalla ja häivyin.

Päävammat vuotavat runsaasti, joten vamma saattoi näyttää pahemmalta kuin oli, mutta toisaalta en pitänyt miehen nytkähtelystä.

Kun tulin ulos ja pysäkille, bussi tuli juuri. Se oli täynnä, joten istuin suoraan kuljettajan taakse (yleensä hakeudun keskioven tuntumaan). Huomioin, että ambulanssi tuli, tosin huutamatta. Sitten kuuntelin kuljettajan radiossa käytyä keskustelua - taas hätääntynyttä. Kävi ilmi, että kuula oli rikkonut bussin ikkunan. Taas vilahti mielessäni, että joku oli ammuskellut liikennelaitoksen bussia, mutta selitys tuli perässä; Tammerkosken sillan lipputangosta oli irronnut naru ja heilahtanut, ja narun päässä oli ilmeisesti ollut jonkinlainen kuula painona. Jumala armahtakoon jalankulkijoita kyseisellä sillalla. Syysmyrsky ilmeisesti teki tuhoja.

Ja kolmantena kotipihaan päästyäni jaloissani makasi selällään kuollut rstas. Se näytti aika pullealta eikä niiden vielä pitäisi kärsiä nälästä. Ellei syynä ollut jokin tauti, se mahdollisesti oli törmännyt jonkun parvekelaseihin - heijastusten hämäämänä tai tuulenpuuskan heittämänä - ja katkaissut niskansa.

Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. Kolme kuolemanennettä samana aamuna - mitähän tämäkin tietää? Moderni, tieteellsiesti ajatteleva ihminen ei enteisiin usko, mutta annan välillä esiäitieni uskomusten vapaasti mellastaa - ne ovat osa perintöäni. Joten mitä tämä kaikki tietää?