Olen ollut epäsäännöllinen bloggaaja, koska miespoloni on vaatinut kaiken huomioni. On silti eri asia olla tekemättä jotakin tai tulla pakotetuksi olemaan tekemättä jotakin.
Asumani huuhkajahotellin johtavat huuhkajarouvat kieltäytyivät tarmokkaasti hankkimasta jotakin niin monimutkaista kuin digiboksi. Niinpä ystävällinen taloyhtiön hallitus keksi vaihtaa kaapelin lautasantenniin ja hankkia siihen yhteisen digisovittimen. Tämä on yhden talon yhtiö, joten muutamat ihmiset käyttävät aika tavalla valtaa.
Asian mutkistamiseksi eräs nuori ja tekninen hallituksen jäsen lupasi talolle yhteisen laajakaistan. Minulla oli kaapelimodeemi ja meillä miehen kanssa oli kaapelitelevision maksukortti, jolla saimme esiin monia lempiohjelmistamme. Lupailujen innostuttamana lykkäsin laajakaistaneuvottelut kesäkuun puoliväliin, jolloin asentaja luvattiin vasta 5/7 (juhannus).
Tapahtui seuraavaa: televisio ja Internet pimenivät yhtäkkiä kesäkuun viimeisen viikon loppupuolella. Meille oli kirjallisesti luvattu lähemmät tiedot toimenpiteistä lautasantennin asentajan puolelta, joten tarrasin puhelimeen ja valmistauduin haukkumaan hänet pystyyn. Miesparka sanoi, että isännöitsijä oli kieltänyt jakamasta informaatiota ennen kuin työ oli valmis, ja puheenjohtaja oli käskenyt tehdä työt viikolla ettei tule lisämaksuja. Seuraavaksi soitin kaapeliyhtiöön, joka ilmoitti katkaisevansa yhteyden vasta 2/7 maanantaina.
No, Elisa oli siis luvannut asentajan 5/7. Olin laskenut, että olen ilman Internetiä maanantaista torstaihin. Siitä tulikin jonkin verran pitempi tauko. Sitten uusi yhteys lakkasi toimimasta heti, kun asentaja katosi näkyvistä. Yritin yhden päivän itse tarkistaa, että kaikki oli niin kuin pitikin, käydä läpi modeemin vikailmoituslomaketta, laajakaistaohjeita ja niin pois päin. Kaikki oli niin kuin pitikin, IP-yhteyttä vain ei ollut.
Sitten soitin Elisan tekniseen tukeen. Sieltä sanottiin, että asennus on kesken, sitä ei ole kuitattu, ja kehotettiin soittamaan asiakaspalveluun, jos juttu ei viikossa tai parissa korjaannu. Jesses. Minulla seisoivat maksamattomat laskut, uusimattomat kirjat, avaamattomat sähköpostit ja tämä pelle ehdotti odottamaan kaksi viikkoa!
Odotin maanantaihin ja soitin asiakaspalveluun. Lupasivat soittaa takaisin, kunhan saavat työnjohtoon yhteyttä. Eivät soittaneet. Ilkeyksissäni soitin tiistaina tasan kello 7 aamulla. Taas luvattiin soittaa työnjohtoon ja sitten minulle. Minulle soittikin suoraan se asentaja ja sanoi järkyttyneenä, että kyllä työ loppuun on tehty ja jos joku muuta väittää, niin valehtelee.
Sitten hän tuli niin nopeasti kuin pääsi, teki kaikenlaista mystistä ja kas! yhteys toimi taas. Olisin voinut suudella. Hän sanoi rehellisesti, että hän ei kyllä itsekään tiedä, mitä tuli tehneeksi, kaikki näytti olevan kunnossa, hän lopulta resetoi modeemin. Ja että tietokoneet ovat sellaisia.
Kun pääsin käsiksi sähköpostiini, siellä oli tieto, että vuosien takainen ystäväni oli tietopimennon aikana kuollut. Onneksi leski uskoi selitykseni eikä luullut minun piittaamattomuuttani lykänneen vastaustani.
Kaiken tämän ajan olemme yrittäneet totutella karsittuun televisioon. Kanavia kyllä löytyy, mutta ketä innostaa Al-Mahrija, Rai-Gulp (ihan totta!) ja Italian parlamentin istunnot suorana lähetyksenä? Ainoa hupi oli, että saimme Formulan ilmaiseksi RTL Austria -kanavalta. (Emme edes välitä paljonkaan koko Formulasta, mutta Suomessa siitä nykyään maksetaan.)
Enkä edes ole ainoa, jolta yhteydet katkesivat varoittamatta. Naapurissa on vajaanäköinen rouva, jolle Sokeain yhdistys oli asentanut tietokoneen, jolla hän hoiti yhdistyksen asioita. Siellä oli istunto kesken, kun ruutu pimeni. Täydellinen hämminki. Hänelle asia valkeni vasta, kun minä juttelin hänen kanssaan - hän ei tiennyt kaapelimodeemin ja laajakaistan eroa.
Varokaa huuhkajia vallankahvassa.
