Päivän sitaatti

Kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin, saudilehti Saudi Gazette neuvoi lukijoitaan kaasuhyökkäyksen varalta:

"If you are outside your home and in the open, you cannot do anything except to accept your destiny," the article announced. If you were at home, on the other hand, "look out your windows for birds dropping from the trees, cats, dogs and people dropping and choking, cars crashing and general panic which are all signs of a gas attack. When you see such things happen, barricade doors and windows and let nobody in or out of the house." Other helpful hints included the advice to "dress yourslf to the hilt in long sleeves, socks and hat... cover your entire head with the wet towel or blanket... get into the shower and stay there."

- Robert Fisk: The Great War for Civilisation

Päivän sitaatti

Aamulla tuli jakso "Kyläsairaala" -sarjaa. Vietetään sairaalan pikkujoulua. Varttuneen ikäinen naishoitaja ja vanha mieslääkäri katsovat menoa. Käydään seuraava keskustelu:

Naishoitaja: "Nuoret hoitajat ja pimeät nurkat eivät sovi yhteen."
Lääkäri: "Minusta ne näyttävät sopivan oikein hyvin."

Pyhäinhäväistys

Moottoripyöräkilpailut alkoivat taas! Piikkiluokassa Kallio tuli nejänneksi, kaksi-ja-puolikkaat voitti Lorenzo, meidän suosimamme "pieni vihreä mies" (hän ajoi aikaisemmin piikeissä vihreää pyörää). Moto-GP -sarjassa 47-kiloinen Pedrosa on hyvää vauhtia ajamasa voittoon, "Tohtori" Rossi kamppailee viimeisenä, koska hänen kylkeensä törmäsi toinen pyörä ensimmäisessä mutkassa ja hän ajaa toisia takaa viallisella pyörällä. Jännittävää.

Mutta että Jerezissä, sherryn kotikaupungissa, kehdataan mainostaa Cinzanoa! Tämä on pyhäinhäväistys!

Elämäni valo

Elämäni valo saa aina välillä todellisia kodinkunnostuspuuskia. Yksi sellainen iski eilen illalla. Hän riipi ikkunaverhot kahdesta ikkunasta, ja tänä aamuna ne oli jo pesty, silitetty ja takaisin ikkunassa. Hän teki sen kaiken yksinään, pyytämättä lainkaan vaimollista apua. Sitten hän meni suihkuun. Kummastelin, kun siellä meni niin paljon aikaa. Olin ostanut uuden suihkuverhon, joka jossakin välissä oli pantu paikoilleen. Osoittautui, että elämäni valo oli pesemässä kylpyhuoneen seiniä, jotta ne sopisivat uuteen verhoon.

Nyt tulee kyllä avunhuutoja:

"Kulta, tuo se lyhyempi varsi jääkaapin yläkaapista."

"Kulta, tuo ne talousportaat, ei tuota seinää voi kesken jättää."

Millainenkohan riepu kylpyhuoneesta lopulta valuu, kun kaikki on pesty kattoa myöten?

Rooleista

Sain tänään "Labyrintti"-lehden numeron. Koko numero oli omistettu rooleille, ja se antoi minulle paljon ajateltavaa. Mielenterveyspotilaan omaisena tiedän melkoisesti lehdessä käsitellyistä omaisen rooleista; taloudenhoitajan, tukijan, sairaanhoitajan, pankkivirkailijan, jopa dosetin (lääkejakelijan) rooleista. Ideat tulivat rooleista laajemmin.

En ole esimerkiksi ikinä tullut ajatelleeksi, että bussiin astuessani olen bussimatkustajan roolissa, kaupassa asiakkaan roolissa, vaikka nämä ovat aivan ilmeisiä. Mieheni usein sanoo, miten ammattimainen bussilla matkaaja olen. Bussimatkustajan roolissa suhtaudutaan aivan tietyllä tavalla kanssamatkustajiin; kaupan asiakkaan rooli vaatii tiettyjä seikkoja (etiketin mukaan mm. kassajonossa kuuluu panna pulikka ostostensa taakse; suhtaudun syvällä halveksunnalla taukkeihin edessäni, jotka laiminlyövät tämän).

Ikääntyvän naisen rooliin kuuluu avustaa muita tiellä liikkujia. Ilmeisesti rooliin kuuluisi myös antaa kolikoita erilaisille kerääjille; olen huomannut, että pyytäjät valikoivat nimenomaan iäkkäämmät naiset, koska heidän rooliinsa kuuluu olla myötätuntoisia kuuntelijoita.

Kuljemme elämämme halki kymmenissä eri rooleissa ja vaihdamme niitä trapetsitaiteilijan näppäryydellä edes huomaamatta sitä. Yksikin lipsahdus, ja on kanssaroolipelaajiensa naurun ja halveksunnan kohde. Silti harva putoaa tangoltaan.

Hiljainen hitsari

Minulla oli työssäni ilo päätyä isolle työpaikalle, jossa vanha työläiskulttuuri vielä kukoisti. Tämä merkitsi mm. elävää liikanimikulttuuria. En tiedä, vieläkö tällaista pidetään yllä, mutta siellä ja silloin lähes jokaisella oli liikanimi, ja oli parasta oppia tuntemaan ne ja viralliset nimet yhtaikaa, muuten joutui ongelmiin. (Minä muuten kuljin nimillä "maisteri" ja "punapää".)

Sekaannuksen mahdollisuus oli esimerkiksi siinä, että "neiti Koskinen" ei ollut neiti Koskinen, jollainen talosta löytyi, mutta kulki nimellä "Kana-Koskinen". "Neiti Koskinen" oli eräs mies. Muita olivat "Hiljainen Hitsari", joka oli saanut nimensä siitä, että hän ei ollut hiljainen eikä hitsari. Sitten meillä oli "Viimeinen Virtanen". Tämä nimi johtui siitä, että hänen kotikadullaan asui viisi Virtasta, ja hän oli niistä viimeinen. Yleisesti kerrottiin tarinaa miehestä, joka oli jo eläkkeellä, mutta oli ollut "Tasajalka-Nieminen". Osastolla oli kaksi Niemistä, joista toinen ontui. Ontuva oli pelkkä Nieminen, ontumaton "Tasajalka-Nieminen". Pitkä, harppova nainen oli vain "Hirvi".

Eräs kuljetusmies oli "Jumalan Armo". Nimi johtui siitä, että hän oli tavattoman huono ajaja. Kun hän törmäsi kolmannen kerran trukilla työmaakoppiin, työnjohtaja lausahti ihmeissään: "Tuo kaveri on kuljettaja Jumalan armosta", ja nimi tarttui.

Myös paikoilla oli nimensä. Eräs osa pihaa tunnettiin nimellä "Golgata-Olgan tie", koska sodan aikana siinä osassa oli ollut parakki, jossa ruokalan tytöt asuivat, ja emäntä oli "Golgata-Olga". Enää ei ollut parakkia eikä Golgata-Olgaa, mutta nimi säilyi. "Kuninkaankatu" oli tietty käytävä, jonka varrella olleesa työmaakopissa oli työskennellyt "Kuningas". Kun siis sai kirjeen, joka käskettiin viedä Hirvelle Kuninkaankadulle, ei tarvinnut luulla pääsevänsä kaupungille seikkailemaan.

Ainoa toinen paikka, jossa olen tavannut tällaista, oli ravintola. Henkilökunta antoi liikanimiä vakiasiakkailleen.

Ravintolakulttuuria

Lukiessani uutisen ravintolasta, joka ei kelpuuttanut asiakkaan opaskoiraa, mieleeni muistui pari ystävien autenttista muistelmaa kahahduksista ravintoloiden henkilökunnan kanssa.

Toinen tarina on Tampereen Näsinneulasta. Ystäväni oli syömässä liikelounasta ison dirikan kanssa. Iso dirika tarjosi. He ottivat pihvit. Ystäväni halusi ketshuppia. Tarjoilija ilmoitti, että ei ole eikä tule. Iso dirika sanoi, että hänen firmansa tarjoaa aterian, he ovat syöneet täällä ennenkin ja saattavat syödä tulevaisuudessakin, mutta ketshuppia on tultava, koska sitä on pyydetty. Tarjoilijan järkähtämätön vastaus oli.

Tämän ruokalajin maustevalikoimaan ei kuulu ketshuppi.

Ison dirikan firma ruokkii nykyään asiakkaansa muualla.

Toinenkin tarina koskee liikeillallista. Joku pyysi lättyjä. Pöytään tuli isot lätyt ja haarukka. Lätynsyöjä pyysi veistä. Tarjoilija ilmoitti:

Tähän kattaukseen ei kuulu veistä.

Asiakas ryhdistäytyi:

Minä en aikonut aloittaa keskustelua erilaisista kattaustavoista. Minä vain pyysin veistä.

Viisaampi ravintola kuin Näsinneula. Veitsi tuli.

Päivän sitaatti

"Nuncle, how can you even think of not attending? This will be history, alive... "
"I prefer my history dead. Dead history is writ in ink, the living sort in blood."

- George Martin: A Feast for Crows

Voltaire

Olen lukenut Muhammed-kohua ja koska kukaan lukemani ei ole sitä tehnyt, muistutan Voltairen lauseesta (täysin muistinvaraisesti, joten sanat voivat olla väärin, mutta ajatus säilyy):

Inhoan mielipidettänne, mutta puolustan kuolemaani saakka oikeuttanne sanoa se.