Purilaismaistaja

Oli taas niin paljon asioita, että poikkesin purilaiselle kesken kaiken. Hesellä oli jälleen uutuustuote - savujuusto - pekonipurilainen. Tulipa mieleeni, että monenlaisia maistajia on maailmalla. Viininmaistajat ovat arvokas ammattikunta. Suvussani oli jonkin aikaa juustomestari, jonka työ oli varmistaa, että Emmental ja Edam pysyivät aina saman makuisina. Onko MacDonaldsilla ja Hesellä purilaismaistajat, jotka päivästä toiseen kehittävät uusia ideoita ja kokeilevat niitä? Mahtaa olla tuhti olo työpäivän jälkeen.

Ruusuilla tanssi

Sää on toista päivää niin sumuinen, että pihapuutkaan eivät näy eikä yö päivästä erotu. Keskuslämmityskauden alettua iho on niin kuiva ettei anna yön lepoa ja päivän rauhaa. Rasvan ainoa teho paljastuu silloin, kun se päätyy silmiin. Miehen hammasta särkee; ruokalista on suunniteltava valmiiksi muusattua -linjoilla.

Mitä tarjoaakaan sanomalehti koko sivun mainoksellaan:

"Onnistuneet kodintekniikkavalinnat tekevät elämästä ruusuilla tanssin."

Niinpä. Kaatakaa vain itsellenne.

Lidlistä Italiaan

Taas kerran Lidlissä kuultua. Tänään oli hiljainen päivä. Kun pakkasin tavaroitani, kassalle pöllähti toinen myyjä ja sanoi kassatytölleni:

- Kestätsä vä vähän aikaa? Pitäsin pienen tauon.
- Kai mä kestän.
- Kun mun kädet on, tiätsä, kun mä nostelin niitä laatikoita.
- Pärjäsitsä sen kuskin kans?
- Ihan hyvin. Se halus lähtee mun kans Italiaan.
- Se halus sut Italiaan?
- Joo. Kaikki olis ollu ilmasta, matkat ja ruuat.
- Oliks se hyvännäkönen?
- Aika hyvännäkönen. Ei niissä monta hyvännäköstä ookkaan. Ne on kaikki sillai tiätsä, aika vanhoja.

Lähdin mietteliäänä. Mikä mahtaa olla parikymppisen arvioissa "aika vanha"?

Pyhäinen olo

Tässä on ollut vaikeaa aikaa. Pimeää, kaamosdepressiota, sitten kunnon flunssa. Ostin uudet mustat housut jokin aika sitten. Kuten tehdastekoisissa vaatteissa aina, näissäkin olivat ompeleet keskeneräisiä. Ensin petti toisen lahkeen käänne, sitten toisen. Kääntelin käsin, kun lähdin ulos.

Pyhäinpäivänä alkoi flunssa hellittää. Oli kaunis, kirkas pakkaspäivä. Panin Mozartia soimaan, otin housut ja mustaa lankaa ja ompelin siistejä, pieniä aitapistoja. Oli kuulkaa pyhäinen olo.


Bussissa kuultua:

Pyryn jälkeisenä päivänä lähdin bussilla kaupungille. Tamperetta tuntevat pystyvät paikallistamaan. Bussiin tuli Itsenäisyydenkadun alamäessä olevalta pysäkiltä kaksi pissistä. Keli oli vuoroin pöhryinen, vuoroin liukas. Neideillä oli kengät, joissa oli kannat kuin neljän tuuman rautanaulat ja kärjet kymmenen senttiä varpaita pitemmät ja nekin terävät kuin silmäneulat. Keskustelu kävi näin, kun tytöt menivät peräkkäin keskiovelle seisomaan:

- Et sitten viittiny istua.
- En sitten viittiny.
- Oltais voitu kävelläkin tämä väli.
- En olis voinu. Jalat on kipeet.
- Meidän pitäis viedä sille jokin synttärilahja. Muutakin kun ittemme.
- Meidän pitäis. Sano, mistä se tykkää.
- Emmä tiiä.
- Etsä tiiä?
- Makkarasta?
- Ei me voida viiä sille pelkkää makkaraa synttärilahjaks. Keksi jotain kivaa.

Bussi tuli aseman tunnelista Stockmannin pysäkille (eli yksi pysäkin väli, käytännössä aseman tunnelin matka).

- Tähänks tää ny jää? Ei se olis voinu yhtään pitemmälle viiä?

Siinä jäivät pissikset autosta, toivottavasti "ostamaan jotakin kivaa".