Hajahuomioita ajurihevosista

Ajurihevonen New Yorkin Central Parkissa

Hajahuomioita ajurihevosista

Ajurihevosia on ympäri maailmaa, mutta kyydissä en ole ollut kertaakaan. Kirjallisuuden tutuin taitaa olla Ann Sewellin "Uljas musta". Ensimmäinen hajahuomio: kirja oli kielletty Etelä-Afrikassa, todennäköisesti vain nimensä vuoksi.

George MacDonaldin kirjassa "At the Back of the North Wind", jossa on oikein viktoriaaninen kuvaus lapsen kuolemasta sentimentaalisena voittona, lapsi on nimeltään Diamond isänsä ajurihevosen mukaan.

New Yorkissa, kuten monessa muussakin Amerikan kaupungissa, oli raitiovaunuhevosia. Rudyard Kipling on kirjoittanut novellin "Agitaattori", jossa pilkataan armottomasti ammattiyhdistysliikettä. Keskustelijoina ovat hevoset, ja eräs heistä kuvailee, mitä on olla raitiovaunuhevonen. Jos ei ollut hevosilla helppoa, ei ollut ajureillakaan. Kun eräs New Yorkin ajuri jäätyi kuoliaaksi penkilleen 1800-luvulla, pomot eivät suinkaan rakentaneet avoimelle etusillalle suojaa, vaan ottivat penkin pois. Seisaallaan miehet eivät niin helposti nukahtaneet ja jäätyneet.

Tämän päivän New Yorkissa eläinpoliisit tarkkailevat ajurihevosia. Niillä pitää olla ajopäiväkirja ja kaviossa tunnusluku, josta käy ilmi hevosen talli.

Tampereen Tallipihassa toimii edelleen vossikka. Joskus sitä näkee kaupungilla.


Päivän sitaatti

"We should be able to choose our families the same way we choose our friends. The round peg is never going fit in the square hole - it doesn't matter how much you try to force it."
- Charles de Lint: Memory & Dream