Joulun henki Stockmannilla
Tänä aamuna oli hauska käydä kaupassa. Valitsin ostospaikakseni Tampereen Stockmannin, koska mies halusi Branderin lihapasteijoita, ja aseman Brander on bussipysäkin vieressä. Mies halusi myös oluen, Colt-sytyttimen ja askin savukkeita. Minä halusin yhtä ja toista, mikä talouteen kuuluu.
Olutosastolla vanha herrasmies kysyi, voisinko auttaa. Sanoin auttavani mielelläni, jos vain pystyn. Hän piteli jouluolutpulloa ja pyysi tietää, minkä panimon se on. Näkö kuulemma oli huonontunut. Tirkistelin itsekin ja sanoin, että näkyy olevan "Nokian olut". Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että outo oli merkki. Vanha herra etsi Olvin jouluolutta. Ryhdyin avustamaan, mutta ei löytynyt Olvia. Hän päätti lopulta tyytyä Koffin olueeseen.
Pyyhälsin kohti sellaista kassaa, jossa on savukeautomaatti. Reunassa on yksi ilman, mutta sen kassaneito huusi: "Älä mene onnesi ohi!" Vedin jarrut päälle ja näin, että hänen takanaan oli mustia Colteja. Kiitin pysäyttämisestä ja sanoin kaipaavani nimenomaan mustaa Colt-sytytintä. Kun purin muita ostoksia, mainitsin tarvitsevani myös askin savukkeita. Kassaneiti kysyi vain merkin ja pyyhälsi hakemaan jostakin. Maksaessani sanoin aivan vakavasti, että oli hyvä aamu; ensin sain avustaa ja sitten minua avustettiin.
Kun vielä Branderin tyttö minut nähdessään hymyili kuin "Sydämen asialla" -sarjan Gina ja sanoi: "Kaksi lihapasteijaa?" tunsin joulun hengen liitelevän pääni päällä kuin Disney-filmissä (vaikka tavaratalo ei soittanutkaan mitään imelää joulumusiikkia).
Enemmän tällaisia päiviä.
Olutosastolla vanha herrasmies kysyi, voisinko auttaa. Sanoin auttavani mielelläni, jos vain pystyn. Hän piteli jouluolutpulloa ja pyysi tietää, minkä panimon se on. Näkö kuulemma oli huonontunut. Tirkistelin itsekin ja sanoin, että näkyy olevan "Nokian olut". Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että outo oli merkki. Vanha herra etsi Olvin jouluolutta. Ryhdyin avustamaan, mutta ei löytynyt Olvia. Hän päätti lopulta tyytyä Koffin olueeseen.
Pyyhälsin kohti sellaista kassaa, jossa on savukeautomaatti. Reunassa on yksi ilman, mutta sen kassaneito huusi: "Älä mene onnesi ohi!" Vedin jarrut päälle ja näin, että hänen takanaan oli mustia Colteja. Kiitin pysäyttämisestä ja sanoin kaipaavani nimenomaan mustaa Colt-sytytintä. Kun purin muita ostoksia, mainitsin tarvitsevani myös askin savukkeita. Kassaneiti kysyi vain merkin ja pyyhälsi hakemaan jostakin. Maksaessani sanoin aivan vakavasti, että oli hyvä aamu; ensin sain avustaa ja sitten minua avustettiin.
Kun vielä Branderin tyttö minut nähdessään hymyili kuin "Sydämen asialla" -sarjan Gina ja sanoi: "Kaksi lihapasteijaa?" tunsin joulun hengen liitelevän pääni päällä kuin Disney-filmissä (vaikka tavaratalo ei soittanutkaan mitään imelää joulumusiikkia).
Enemmän tällaisia päiviä.