Onnellinen

Valokuvatorstain aihe ("onnellinen", jota monet näyttävät käyttävän muodossa "onnellisuus") sai minut pohtimaan ihan vakavasti onnellisen käsitettä. Mitä on onnellisuus? Kuka on onnellinen? Niinpä tästä ei tullut vain yhtä kuvaa, vaan monta. Anteeksi.

Ensimmäisenä on ottamani kuva, jonka nimi on "Tavarataivas".


Tämä EI ole minun käsitykseni onnellisuudesta, mutta ehkä se sitä silti on.

Sitten on onnellisuutta toisen ihmisen kanssa. Hääonni:


Se ei aina kestä, mutta joillekin siitä tulee, jos ei ihan ikionni, niin ainakin vanhuuden onni.


Perheonnesta vilpittömintä on varmaan vauvaonni, vastasyntynyt sylissä.


Kun lapsi kasvaa, seuraa monia läheisyyden ja onnen hetkiä.


Lapsi kokee oman onnensa. Tässä Riku sai kaipaamansa joululahjan. Hartaan onnen hetki.


Ahmed taas pääsi kahden vuoden odotuksen jälkeen äitinsä luokse Somaliasta Etiopian kautta Suomeen. Otin kuvan, kun he vierailivat jouluna:


Omaa onneani en ole voinut kuvata, koska sääntöihin kuuluu, että kuvan on oltava itse otettu. Niinpä esitän yksityisen ihmisen onnea käyttäen mallina Elämäni Valoa. Miehen auto-onni:


Onnea on mieleinen kirja ja oma rauha.

Onnellisuuksia on monia, mutta jos etsitään onnellista ihmistä, asia käy vaikeammaksi. Uskon tunteneeni yhden onnellisen ihmisen, äitini, joka oli "lapsi, jonka sain, kun olin aivan pieni", kuten Alexandre Dumas sanoi isästään. Äitini oli onnellisin hoivatessaan pieniä eläimiä ja matkustaessaan etelässä. Kun nämä kaksi asiaa yhdistyivät, hän oli taivaassa.

Äitini parvekkeella murentamassa aamiaissämpylöitämme linnuille.


Äitini ja kesytetyt kreikkalaiset villikissat. Tämä on onnea. Tässä on onnellinen ihminen. Olkoon taivaassa aina aurinkoa ja kissoja.