Hammas-haircuttia

Olen miettinyt, mihin aikani nykyään menee. Keksinpä: Elämäni Valon hammasongelmaan.

Miespololla on ollut särkevä hammas jo ainakin elokuun alusta (on tainnut olla kauemminkin). Milloin vihloo, milloin jomottaa, milloin särkee kovaa.Ongelma on, että hän myös pelkää hammaslääkäriä - paljon. Ehkä ei yhtä paljon kuin kuolemaa, mutta en uskalla kysyä asiasta. Minun entinen urhea upseerini, jota on työtehtävissä ammuttu ja puukotettu, jolle on tehty kolme sydänleikkausta ja joka kerran on katsellut omaa kehoaan katon rajasta (katso "kuolemanraja-ilmiöt") joutuu kerta kaikkiaan paniikkiin kuullessaan sanan "hammaslääkäri". Niinpä on etsitty ruokia, joita voi syödä särkevällä hampaalla, tehty suolaliuoksia purskuteltaviksi (ei huoli desinfioivia suuvesiä), tuettu, kun hän on nähnyt painajaisia hammaslääkäristä ja herännyt oksentamaan, tuettu, kun on yritetty soittaa särkykeskukseen ja rynnätty tukemaan oksentavaa miestä, etsitty Internetistä juttuja peloista, fobioista ja niiden voittamisesta, pidetty kädestä ja kerrottu, että monet pelkäävät hammaslääkäriä eikä se tee ihmisestä naurettavaa, nössöä eikä ihmiskunnan ulkopuolella olevaa, tapeltu lääkärin kanssa reseptisärkylääkkeistä, tapeltu apteekin kanssa reseptisärkylääkkeistä (kuluvat liian nopeasti) ja oltu rakastava vaimo.

Missä välissä tässä kirjoittaa vielä blogeja? Apua, elämä, haluan ulos!