perjantaina, toukokuuta 26, 2006

Vanha jäärä liikenteessä

Minulla on ollut kyseenalainen ilo törmätä pienellä aikaa kahdesti samaan vanhaan jäärään. Ensimmäisellä kerralla jonotin uusimaan reseptiä terveyskeskuksen infossa. Jonossa edellä oli pappa, joka näytti noin satavuotiaalta ja nojasi vanhanaikaiseen, koukkupäiseen kävelykeppiin. Keskustelu kävi näin:

- Tarttis saada äkkiä aika tolle T:lle [nimi peitetty].
- Kuinka kiire teillä on?
- Kyllä sitä on niin huonossa ja heikossa kunnossa, että olis kiire. (huojuu näkyvästi, nojaa keppiinsä)
- Kiireaikaa varten teidän pitäisi mennä tuohon viereiselle ovelle. Siellä on sairaanhoitaja, joka tarkistaa kiireellisyyden. (Info selvästi ajattelee kahden potilaan välissä otettavaa kiiretapausta)
- En mää mitään sairaanhoitajaa tartte, kun T:n.
- Sairaanhoitaja voi antaa kiireaikoja. Minulla ei ole valtuuksia.
- Jos täältä ei kerran ees lääkäriin pääse, niin mää meen sitten kotiin kuoleen. Saavat korjata sieltä. (horjuu vielä näkyvämmin)
- Menkää nyt tuohon sairaanhoitajan huoneeseen, minulla ei ole mahdollisuutta antaa kiireaikaa.
- On se ny kumma, kun ei enää ees lääkäriin pääse. Mää meen kotiin kuoleen sitten. (alkaa horjua hissille)
- Mutta kun minulla ei ole mahdollisuuksia...
- Kun mää olin just täydessä verenkuvassa, niin tarttis lääkärin sanoo jotakin.
(Info näkee suuren valon.)
- Minä voin antaa vain kesäkuulle aikoja. Kävisikö kesäkuu?
- No, mitä aikoja niitä sitten on?
- Tässä on kesäkuun toinen, käykö se?
- Joo, sanoinhan mää, että kyllä sinne lääkäriin pääsee, kun vaan viittitte ottaa vakavasti. Että sairaanhoitaja muka!

Tänään menin sitten apteekkiin uusittujen reseptieni kanssa. Siellä oli melkoinen ruuhka ja kaikki tuolit täynnä. Tulee sama pappa ja kuuluttaa keskilattialla:

- Ikinä ei oo tällasta sattunu!
(Ei reaktiota.)
- 56 vuotta oon tässä apteekissa käyny, eikä ikinä oo tällasta sattunu!
Joku mies sanoo:
- No, mitä nyt sitten on sattunut?
Pappa vastaa:
- On se hyvä nuorena istuu, että sitten jaksaa vanhana seisoo!

Katson ympärilleni. Jokainen istuva asiakas on takuuvarmasti eläkeiässä. Paikka irtoaa papalle, kun asiakas pääsee farmaseutin puheille. Kun minun vuoroni tulee, pappa pääsee viereiseen lokeroon. Sieltäkin vielä kuuluu:

- 56 vuotta oon täällä käyny eikä ikinä oo tällasta jonoo ollu!

Puhutaan harmaista panttereista, mutta harvoin löytyy tosi täysveristä näytettä.

1 Comments:

At 3:30 ip., Anonymous Kaisa said...

Jotenkin niin tuttua... Tosin itse olen todennut, ettei mikään ole niin röyhkeä kuin vanha mummo. Sellaiset kiilaavat jonon ohi tullen mennen kun "mä nyt tässä vähän vaan"... Ja nuorista tietysti ei tarvitse välittää. Sitten ihmetellään "nuorten" huonoa käytöstä!

 

Lähetä kommentti

<< Home