tiistaina, marraskuuta 15, 2005

Korppi



Edgar Allan Poen "Korppi" on sointuvassa jylhyydessään eräs niistä runoista, joita lausun ääneen itsekseni - osaan siitä säkeistöjä ulkoa. Niilo Idmanin käännöksenä:

Kahistessa uutimien, talven viiman tuutimien
jouduin valtaan hurjan kammon, kuin en ennen milloinkaan.
Vihdoin sentään pois sen hääsin, tunteitteni herraks pääsin,
kun ma kauan hoin ja sääsin: kohta siitä selvän saan
ulkona kai seisoo joku oveani kolkuttain,
myöhä vieras on se vain.

Suomennoksen teho ei välity alkukielisestä runosta, sitä suurempi sääli. Suomen kieli soveltuu erityisen hyvin tunteita välittävään runouteen.