Karkulainen

Päivän sitaatti

Olisipa Eric nyt nähnyt hänet.
Sillä lailla hän ajatteli Ericistä kaiken aikaa. Ei se johtunut siitä ettei hän tajunnut Ericin kuolleen - se ei hetkessä käynyt. Mutta hän palasi mieheen jatkuvasti mielessään, aivan kuin tämä olisi edelleen se ihminen, jolle hänen olemassaolonsa oli tärkeämpi kuin kenellekään muulle. Aivan kuin Eric olisi edelleen se jonka silmissä hän halusi loistaa. Ja se jolle hän edelleen esitti perusteluja, kertoi uutisia, järjesti yllätyksiä. Hän oli niin tottunut siihen ja se kävi niin automaattisesti, ettei miehen kuolema häirinnyt sitä yhtään.
- Alice Munro: Karkulainen

Hoivakivet

Joitakin vuosia sitten minulla oli raskas aika. Läheinen omainen sairastui vakavasti. Meillä oli vuosia ollut tapana kerätä kiviä ulkomaanmatkoilla. Valitsin sopivan kiven ja kuljetin sitä mukanani. Kivestä saa lohtua ja voimaa. Se on vanha ja hiljainen, mutta kädessä lämmin ja läheinen.

Nyt olen valinnut toisen kiven. Taloyhtiössä on remontti, mikä on stressaavaa. Ongelma on erilainen kuin viimeksi, joten kivikin on toinen. Tämä kivi ilmoittautui itse. Sain sirun kenkääni kauppamatkalla, ja ottaessani sitä pois, silmääni sattui kivi. Jatkoin matkaa, mutta kahdenkymmenen metrin päässä minun oli pakko pysähtyä ja palata hakemaan kivi. Mika Waltarin "Turms Kuolematon" tapasi samalla tavoin tärkeitä kiviä. Hänellä ne merkitsivät elämän käännekohtia. Uskon, että Waltari itse oli kohdannut elämänkiviä samalla tavoin.

Japanilaisille netsuket merkitsevät monia asioita, mutta ne toimivat myös hoivakivinä. Tavallinen kivi ei ole yhtä taiteellinen kuin netsuke, mutta sen sanoma on hiukan toinen. Se on oma itsensä. Siinä on sen tärkeä sanoma. Älä tee tai huolehdi, ole.