Syrjäytyminen ja syrjäyttäminen

Luin tänään sekä Kelan Sanomat että Mielekäs -lehden. Molemmissa oli asiaa enkä muista, kummassa oli puhetta syrjäytymisestä. Idea koski kielenkäytön vaikutusta. Puhutaan syrjäytyneistä, kun pitäisi puhua syrjäytetyistä Syrjäytynyt on tehnyt oman valinnan tai vain on sellainen. Syrjäytetty on se, jolle on tehty. Ero on selvä. Kun kunnat ja valtio perivät korkeita puhelumaksuja matkapuhelimista, jotka usein ovat ainoita, joihin "syrjäytyneillä" on varaa, heillä ei ole mahdollisuutta yrittää hoitaa asioitaan puhelimitse; käy liian kalliiksi. Hoitamattomat asiat eivät ole laskun määrääjän syy, vaan syrjäytyneen; hän vain ei viitsi edes asioitaan hoitaa. Tämä selvä juttu.

Olen miettinyt samaa, kun nyt puhutaan pitkäaikaistyöttömien aktivoinnista. Sehän tarkoittaa, että he ovat passiivisia, noin niin kuin ikäänkuin luonnostaan. Heitä pitää kovasti aktivoida. Kyseessä ovat usein ihmiset, joihin on sovellettu työvoimatoimiston karkotushoitoa kymmenen vuotta. Minulla on monta tarinaa suoraan hevosen suusta: henkilö meni työvoimatoimistoon kyselläkseen paikan päällä koulutuksesta, työpaikoista jne. Halveksiva, kärsimätön virkailija katsoi häntä ja sanoi:

- "Kuka teille on sanonut, että tänne pitää itse tulla?"

- "No, miten sitten?"

- "Riittää, kun soitatte kuuden kuukauden välein."

Henkilö meni pyrkimään kurssille pätevöityäkseen toiselle alalle, koska omalla ei ollut töitä. Virkailija sanoi:

- "Muuten kyllä, mutta tämä kurssi ei ole omalta alaltanne. Sille hyväksytään vain saman ryhmän työttömät."

Henkilö haki oman alansa kurssille. Virkailija sanoi:

- "Ei teitä voi hyväksyä. Teillä on jo pätevyys tälle alalle."

Vähemmälläkin oppii pelin hengen.